Mainos

Oudot perinteet maailmalta: Pojat ruoskitaan miehiksi, tytöt typistetään naisiksi

Afrikassa pojista tehdään miehiä ruoskimalla, ja Kiinassa nainen saatiin ennen naimakuntoon jalan kasvun pysäyttämisellä.

Ruoskintaperinne, The Fulani Sharo Tradition

Sharo tarkoittaa ruoskintaa. Sharo on yleisölle avoin seremonia, joka osoittaa yhteiskunnalle, että nuori mies on tullut täysi-ikäiseksi ja on valmis ottamaan itselleen vaimon. Seremoniaan osallistuvaa nuorukaista ruoskitaan ja lyödään, eikä hän saa näyttää merkkejä kivusta.

Veren virtauksen lisäksi seremoniasta koituu usein vammoja. Moni mies on kuollut seremoniaan, ja niitä, jotka selviävät, pidetään rohkeina. Perinne on ollut yleinen Fulanis-ryhmän keskuudessa, jonka jäseniä löytyy Malista, Kamerunista, Nigeriasta ja joistakin muista Afrikan osista.

Itsemurha, The Sati Culture in India

Sati on ikivanha kulttuuri, joka vallitsi hindujen parissa Intiassa. Siinä nainen poltti itsensä kuolleen miehensä hautarovioon. Lesken uskottiin pääsevän suoraan taivaaseen palkkiona uhrauksestaan. Hänestä tuli jumalatar, ja hänen kunniakseen rakennettiin patsaita.

Britannian hallitus kielsi tavan, mutta sen kerrotaan jatkuvan edelleen joillakin syrjäisimmillä seuduilla. 1980-luvun lopulla raportoitiin yksi sati, toinen tapaus raportoitiin vuonna 2002.

Kiinalainen jalkojen typistys

Tämä oli ikivanha ja erittäin kivulias kiinalaisten harjoittama perinne. Arviolta viisi miljardia kiinalaisnaista joutui kärsimään sietämätöntä kipua saadakseen jalkansa näyttämään siroilta ja "kauniilta".

Niinkin nuorena kuin neljävuotiaana pienten tyttöjen jalat sidottiin iäkkäämmän naisen avustuksella tiukasti siteillä. Siteitä vaihdettiin säännöllisesti ja kiristettiin entisestään, mutta niitä ei saanut ottaa pois. Yleinen ihannetavoite oli pitää jalka noin numeron 34 kokoisena.

Vuosien tuskallisen kivun, tiukkojen siteiden ja varpaiden epämuodostumisen jälkeen tytöillä oli lopulta pienet, taitetut jalat. Ne naiset, jotka eivät kuolleet infektioihin kuten kuolioihin, olivat jo menettäneet kyvyn käyttää varpaitaan.

Vaikka kävely ja juokseminen oli typistämisen jälkeen käytännössä mahdotonta, perinteeseen oli lähes pakko osallistua.

Niitä naisia, jotka eivät osallistuneet rituaaliin, pidettiin epäkunnioittavina ja häpeällisinä. Näiden naisten oli hankala löytää aviomiestä, ja heidän varpaitaan pidettiin rumina. Vaikka perinne kiellettiin, se jatkui aina 1930-luvulle saakka.

Kaulan venytys

Eräs kummallinen kauneusilmiö on myös kaulan venyttäminen. Perinnettä on noudatettu Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Afrikassa. Myanmarin naiset saattavat yhä edelleen harjoittaa tätä epätavallista rituaalia.

Vaikka tapa on nykyään monissa paikoissa laiton, naiset venyttävät edelleen kaulaansa laittamalla sen ympärille vahvoja kaulakoruja, joista tulee yhteensä jopa 45 senttimetrin pituinen rengasrivi.

On muun muassa väitetty, että miehet keksivät tavan keinoksi suojella naisten kurkkua tiikerin hyökkäykseltä. Renkaat osoittavat myös kauneutta ja rikkautta. Sanotaan, ettei renkaita voi enää venytyksen jälkeen ottaa pois, koska naisen kaula ei kestäisi sitä.

Lähteet: http://trifter.com, www.jolique.com, www.hindubooks.org

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.