Omaisen järkytys: Vanhainkodin seinät täynnä ulostetta

Markku kuvaa edesmennyttä äitiään kauniilla sanoilla.

− Hän oli erittäin aktiivinen eläkeläinen, varsinainen rautamummo. Hän kiersi vanhoilla päivillään maailmaa yksin, täysin kielitaidottomana.

− Olen perheeni ainoa lapsi. Äiti oli minulle kaikki kaikessa, Markku jatkaa riipaisevasti.

Mikään ei enteillyt edessä olevaa draamaa vuonna 1994, kun Markku vei äitinsä kirurgiseen sairaalaan jalan verisuonten pallolaajennukseen.

− Sen piti olla vain suhteellisen pieni toimenpide, Markku kertaa.

Ensimmäinen pallolaajennus onnistuikin. Kun Markku meni sairaalaan katsomaan äitiään, tämä valitti palelevansa.

− He pitivät talvella ikkunoita pitkään auki. Vanhukset olivat kylmissään, ja lopulta äiti sai keuhkokuumeen.

Kourakaupalla lääkkeitä

Keuhkokuumeen myötä toisen jalan pallolaajennus peruuntui. Äiti siirrettiin toiseen sairaalaan toipumaan.

Markku kävi katsomassa äitiään joka päivä. Samassa huoneessa majoittui yhteensä kahdeksan vanhusta.

− Äiti oli ainoa järjissään siinä huoneessa. Muut olivat aivan äly pihalla, nukkuivat päivät läpeensä. Vähitellen äitikin alkoi mennä huonommaksi.

Markku pani järkytyksekseen merkille, että vanhuksille syötetään lääkkeitä kourakaupalla. Äiti ei ollut Markun tietääkseen joutunut syömään ennen säännöllisesti mitään lääkkeitä.

− Annoin äidille pöytälaatikkoon tyhjän tupakka-askin ja käskin piilottaa lääkkeet siihen. Hoitaja tutki yksityisen yöpöytälaatikon, löysi kätkön ja torui äitiä, joka alkoi taas noudattaa ohjeita, Markku sadattelee.

Järkytys vanhainkodissa

Markulla paloi proppu. Hän näki ison vaivan ja onnistui lopulta saamaan äidilleen paikan vanhainkodista. Markku uskoi, että äiti pääsisi hyvän hoidon ja mukavan ilmapiirin pariin.

Totuus vyöryi päin näköä, kun Markku vieraili vaimonsa kanssa katsomassa äitiään uudessa asuinpaikassa ja avasi tämän huoneen oven.

− Seinät olivat täynnä ulostetta. Äidin huonetoveri oli tehnyt kaiken vuoteeseen ja levittänyt suurimman osan seinille, Markku kuvaa järkyttävää näkyä.

Markku hoippui oksentaen ulos huoneesta. Vaimo haki paikalle hoitajan, joka pahoitteli tapahtunutta.

Viikon päästä Markku sai puhelun. Äiti oli siirretty sairaalaan teho-osastolle.

Romahdus puolessa vuodessa

Teho-osastolla Markku kohtasi odottamattoman näyn. Äiti avasi silmänsä minuutiksi eikä tunnistanut enää poikaansa.

− Hän oli aivan finaalissa. Kysyin nuorelta lääkäriltä, että kuinka monta tuntia on jäljellä? Hän sanoi, että aina on toivoa.

Seuraavana aamuna Markku sai puhelun: äiti oli nukkunut pois.

Markun on yhä vaikeaa ymmärtää, saatikka hyväksyä tapahtunutta.

− Helmikuussa vein äidin sairaalaan, heinäkuussa hän kuoli. Pallolaajennus oli toisesta jalasta yhä tekemättä. He saivat puolessa vuodessa hengen pois 74-vuotiaalta teräsmuorilta. En olisi koskaan osannut aavistaa lopputulosta.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.