Mainos

Olli Stålström ajaa homojen oikeuksia – "Oli hirveää elää rikolliseksi, syntiseksi ja sairaaksi lokeroituna"

Kun on joutunut seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi pidättäytymään, käymään psykoanalyysissa sekä ottamaan vastaan niin henkisiä kuin fyysisiäkin iskuja, on perspektiiviä auttaa muita kaltaisiaan. Tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Stålström, 68, on omistanut elämänsä homoseksuaalien ja muiden leimattujen vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen. Hän uskoo, että ihmisen pitää itse olla se muutos, jonka haluaa maailmassa nähdä.

Olli Stålström makasi 25-vuotiaasta 30-vuotiaaksi asti neljä kertaa viikossa psykoanalyytikon sohvalla. Hän yritti tahdonvoimalla muuttaa itseään heteroksi.

– Ymmärsin olevani homo jo alle kymmenvuotiaana. Pyrin ensin muuttamaan seksuaalista suuntautumistani kirkon oppien mukaisesti pidättäytymällä. Kun se ei onnistunut, aloitin omasta aloitteestani psykoanalyysin, Stålström kertoo.

– Tapaamisissa analyytikko istui mitään sanomatta takanani samalla, kun minä syyttelin äitiä ja isää ja koetin analysoida itseäni. Ideana oli, että kun saisin tarpeeksi purkautua, seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin muuttuisi.

Ei se muuttunut.

– Tulin vihaiseksi, menetin mielenterveyteni ja vaurioiduin. Masennus, josta olin kärsinyt pitkin ikää, paheni.

Tulenpalavaksi aktivistiksi

Vuonna 1974 Stålström täytti 30 vuotta, homouden sairausleima poistettiin Yhdysvalloissa ja Suomeen perustettiin Seta.

– Silloin päätin, että olen hullu, jos jatkan tätä. Tein radikaalin suunnanvaihdon psykoanalyytikon sohvalta tulenpalavaksi aktivistiksi ja lähdin mukaan kirjoittamaan Setan periaateohjelmaa.

Eheytysyritykset jättivät silti jälkensä.

– Uskaltauduin kertomaan seksuaalisesta suuntautumisestani omalle äidillenikin vasta vuonna 1984. Minun oli oikeastaan pakko, sillä annoin tuolloin haastattelun televisioon. Ilmoitin, että "huomenna sinun poikasi tulee koko kansalle julkisuuteen homona". Äiti nauroi, että kyllähän hän sen oli tiennyt koko ajan, Stålström sanoo.

Martin Luther King ja Mahatma Gandhi innostivat

Homoseksuaalien asian ajamisesta on tullut Stålströmille elämäntehtävä. Kipinä siihen syttyi itse asiassa jo ennen kuin hän oli vielä lähelläkään itsensä hyväksymistä.

– Ollessani 17-vuotiaana vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Martin Luther King taisteli aktiivisesti mustien kansalaisoikeuksien tunnustamisen eteen. Halusin puhua sorrettujen puolesta ja muuttaa maailmaa paremmaksi samalla tavalla kuin hän, rohkeasti itseni likoon pistäen.

Ennen vuotta 1971 homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rikos, ja ennen vuotta 1981 homoseksuaalisuus kuului Suomessa sairausluokitukseen.

– Oli hirveää elää rikolliseksi, sairaaksi ja syntiseksi lokeroituna. En halunnut, että kukaan joutuisi kokemaan samanlaista.

Stålström on muun muassa kirjoittanut homoseksuaalisuutta puolustavia kirjoja ja artikkeleja, työskennellyt Aids-tukikeskuksessa tutkijana sekä toimittanut Setan lehteä. Hänen väitöskirjansa oli nimeltään Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu.

– Vielä 1970-luvulla Helsingissä oli nuorisojengejä, jotka kiersivät hakkaamassa homoja puistoissa. Itse jouduin puolustautumaan kahdesti Kallion jengejä vastaan. Osa porukasta piti minua takaapäin kiinni ja osa mukiloi edestä. Lopuksi he veivät lompakot ja kellot.

– Homoseksuaalien asian ajamisessa on kysymys laajasta ihmisoikeustaistelusta. Uskon Mahatma Gandhin sanoihin: ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Homoseksuaaleja puolustetaan myös kirkon sisällä

Stålström arvelee, että kielteiset asenteet homoja kohtaan ovat peräisin vanhan, ahtaasti tulkitun kristinuskon tuomitsevuudesta. Hän onkin koettanut vaikuttaa asenteisiin kirkon sisältä päin: paitsi Kallion seurakuntaneuvoston jäsen, Stålström on yksi vuonna 2011 ilmestyneen Saanko olla totta -kirjan toimittajista. Teoksessa on niin johtavien teologien, psykiatrien ja psykoanalyytikoiden teoreettisia artikkeleja kuin homojen, lesbojen ja transihmisten haastatteluita.

– Esimerkiksi rovasti Liisa Tuovinen kirjoitti kirjaan aivan upean artikkelin siitä, kuinka seksuaalivähemmistöt pitäisi hyväksyä kirkon sisällä. Kirkkoherrat ja Helsingin piispa tilasivat teosta 300 kappaletta kirkon sisälle. Se on saanut valtavan hyvän vastaanoton.

Kirkon suvaitsevaisuus vaihtelee eri puolilla Suomea.

– Kallion seurakuntaneuvostossa meitä on jatkuvasti 14 yhdenvertaisuuden puolesta ja kaksi vastaan. Oulun läänissä ja muualla pohjoisessa on vaikeampaa.

Stålström uskoo, että joku päivä homoja vihitään vielä kirkossakin.

– Omasta näkökulmastani sillä ei tosin ole kiire. Tärkeämpää on, että asenteet paranevat ja luovutaan niin sanotusta eheyttämisestä eli yrityksistä väkisin muuttaa ihmisten seksuaalista suuntautumista.

Uskoo lain läpimenoon

Miltä entisiin aikoihin verrattuna kuulostaa se, että tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteeseen on nyt kerätty 148 154 allekirjoitusta?

– Upealta. Se tuli minulle täysin odottamattomana yllätyksenä. Tärkeimpänä asiassa pidän sitä, että kaikki ovat siviililaissa yhdenvertaisia ja saavat samat oikeudet. Eduskunnan käsittelyyn edetessä konservatiivit tietenkin jarruttelevat aloitetta oman aikansa, mutta joskus se varmasti menee läpi – niin kehitys Suomessa yleensä kulkee, Stålström sanoo.

– Yleisesti ottaen homoseksuaalien asema on Suomessa hyvä, hurjan paljon parempi kuin ennen. Ainakin pääkaupunkiseudulla syrjintä sekä sairaaksi ja syntiseksi leimaaminen on suurin piirtein kadonnut. Toisaalta nyt on huomattavissa, että kireän taloustilanteen myötä vähemmistöjä – niin homoja, tummaihoisia, köyhiä, mielenterveyskuntoutujia kuin muitakin – vastustavien ihmisten asenteet ylipäänsä ovat jyrkentyneet.

Onnen hetkiin kumppani, koira ja Bachia

Stålström jatkaa työtään mielenterveyskuntoutujien etujärjestön HELMI ry:n puheenjohtajana.

– Kaikenlainen painostus johtaa mielenterveysongelmiin. Omakin mielenterveyteni murtui eheytysyritysten takia. Onneksi olen saanut sellaista kognitiivis-analyyttistä lyhytterapiaa, että tilanne on korjaantunut. Helmissä minua on auttanut palveluohjaajan upea, käytännöllinen apu. Olen työstänyt ongelmiani pois muun muassa kirjoitusryhmässä.

– Ihmistä, joka kamppailee oman homoseksuaalisuutensa kanssa, kehottaisin rohkeasti hyväksymään itsensä ja hakemaan apua. Sitä on Suomessa nyt erittäin helppo saada.

Entä mikä on Stålströmin oma elämäntilanne: onko hän onnellinen?

– Minun elämänhistoriallani en käyttäisi sitä sanaa. Mutta olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että voin toteuttaa itseäni ja ihmisoikeuksia. Syviä onnen hetkiä koen joka päivä, kun tapaan kumppaniani ja kuuntelen hänen kanssaan Bachia samalla, kun puuvillakoiramme piehtaroi vieressämme. Se auttaa jaksamaan maailman muuttamista.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Olli Stålström, Colourbox.com, Getty Images

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.