Mainos

Naismajuri sai surun ja menetyksen hetkellä korvaamattoman tuen armeijasta

Äitiyden yhdistäminen työuraan tai ura armeijassa eivät ole olleet insinöörimajuri Anu Ojalalle viime vuosina elämän suurimpia haasteita.

Suomen ensimmäinen naispuolinen insinöörimajuri Anu Ojala tietää, ettei elämä aina mene niin kuin sen on suunnitellut. Ojala jäi yllättäen leskeksi, kun hänen lapsensa oli vajaan puolentoista vuoden ikäinen.

– Yhtäkkinen siirtyminen ydinperheestä ja kahden vanhemman "huoltojoukoista" totaaliseksi yksinhuoltajaksi on, paitsi henkisesti raskasta, myös käytännössä ajoittain haastavaa, Anu Ojala kertoo.

Työyhteisö ja nykyinen esimies ovat olleet Ojalalle korvaamaton tuki arjesta selviytymisessä.

– Vaikka puolustusvoimien organisaatio onkin hierarkkinen, se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi täynnä myötäeläviä, inhimillisiä ihmisiä, tuumaa Ojala.

– Tavoitetila on erilainen silloin, kun koulutetaan varusmiehistä sodanajan joukkoja, ja silloin, kun tuetaan työntekijää elämänsä kriisitilanteessa.

Armeija ymmärtäväisempi kuin moni muu työpaikka

Anu Ojala on verkostoitunut muiden nuorten leskien kanssa. Verkkoyhteisössä keskustellaan muun muassa siitä, kuinka työyhteisö sietää kriisin ja surun keskellä olevaa ihmistä, jonka työteho ei ole 100-prosenttinen.

– Joillekin leskikollegoilleni on ollut yllätys kuulla, kuinka joustava ja ymmärtäväinen puolustusvoimat työyhteisönä on minulle ollut.

– Surevan ihmisen kohdalla herää kysymys, että onko helpompaa lähettää hänet sairauslomalle suremaan. Vai sanotaanko, että älä lähde, ole meidän kanssa.

Ojalan työyhteisö ei antanut hänen surra yksin.

– Omalla kohdallani oli mielettömän tärkeää, kun ymmärrettiin, ettei yksin kotona oleminen auta. Minulle sanottiin, että jää tänne meidän kanssa.

Sota ei yhtä miestä kaipaa

Ojala kertoo, että selitys inhimilliselle ilmapiirille on hyvien ihmisten lisäksi osaltaan myös organisaatiomalli, joka ei ole sama kuin tulosta tavoittelevalla kvartaalitalousyrityksellä.

Tilanne voisi Ojalan mukaan olla toisenlainen yrityksessä tai työpaikassa, jossa hän olisi ollut helposti korvattavissa sijaisella.

– Jos olisin vaikka hoiva-alan työssä, jossa voin käyttää vain yhtä kättä, niin tietenkin olisi helpompaa palkata sijainen kuin pitää vajaatehoista työntekijää töissä, Ojala vertaa.

– Sota ei yhtä miestä kaipaa, ja puolustusvoimien organisaatio on pitänyt rakentaa kriisinsietokykyiseksi. Eli niin, että jos yksi on poissa, organisaatio ei kaadu mihinkään.

Juna meni jo

Leskeyden myötä Ojala on joutunut kohtaamaan myös muita luopumisia.

– Olimme puhuneet mieheni kanssa, että hän ottaisi enemmän vastuuta lapsen hoidosta, jotta minä voisin lähteä esiupseerikurssille, joka edellyttää poissaoloja kotoa.

Elämäntilanteen muututtua ei esiupseerikurssin ja sitä mahdollisesti seuraavan yleisesikuntaupseerikurssin käyminen ole enää ajankohtaista.

– Elämäntilanteessani ei ole mahdollista, että häipyisin pois opiskelemaan. Se juna omalta osaltani meni jo.

– Uramahdollisuuksien menettäminen on kuitenkin pieni hinta siitä onnesta, minkä lapseni antaa.

Armeijan harmaista prinsessaleikkeihin

Nuori ja poikamainen Anu Ojala käytti 1990-luvun alkupuolella maastohousuja ja muita militaristisia vaatteita, joita nyt ei tulisi mieleenkään käyttää.

Ojala on huomannut kaipaavansa naisellisempia asusteita ainaisten virkapukujen, kravattien ja maastopukujen vastapainoksi.

– Ensimmäinen vaaleanpunainen paitakin on jo ostettu, asia jota en teininä olisi ikinä uskonut.

Lapsen ja mullistavien elämänmuutosten myötä Ojala on joutunut etsimään omaa itseään ja naiseuttaan.

– Olen ruvennut lakkaamaan kynsiäni oman pikkutyttöni myötä. Eihän se voi olla niin, että lapsi lakkaa kynsiä ja minä itse en osaa, Ojala nauraa.

Pojista miehiä, tytöistä naisia

Armeija tekee tiettävästi pojista miehiä, kun heitä aletaan kasvattaa johtajia. Tytöstä naiseksi kasvaa samoin periaattein, vastuuta saamalla ja ottamalla.

– Lapsenkin kanssa on tehtävä ne tylsät tai ikävät rutiiniasiat – väsytti tai huvitti tai ei. Mutta eivät lapsen saaminen tai armeijan käyminen ole ainoita vaihtoehtoja vastuunoton opetteluun, ne vain nopeuttavat prosessia, kun vaihtoehtoja ei ole.

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.