Minun joulutarinani: Alkoholisti-isän väkivaltaisuus pilasi juhlapyhät

Lapsuuden joulut kuuluvat usein kultaisiin muistoihin, joita ajatellessa hymy nousee väkisinkin huulille. Tarja Vanhatalon lapsuuden juhlapyhiä varjosti isän alkoholismi ja väkivaltaisuus.

– Ensimmäinen joulumuistoni on ajalta, jolloin olin 8-vuotias, Keski-Suomessa asuva Tarja Vanhatalo kertoo.

– Äitimme teki kolmivuorotyötä VR:n siivoojana ja oli kaikki mahdolliset juhlapyhät töissä, kenties välttääkseen riidat ja väkivallan.

Vanhatalo muistaa, kuinka äidin lähdettyä töihin isä avasi omat joululahjansa. Paketeista ilmestyi suuria määriä alkoholia.

– Me lapset emme edes osanneet odottaa lahjoja. Olimme totuttautuneet siihen, että isä oli ostanut vain itselleen lahjoja.

Kun pullot oli saatu tyhjäksi, alkoi riitely ja uhkailu. Vanhatalon mukaan isä oli aggressiivinen selvänäkin, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena käytös muuttui holtittomaksi. Vanhimpana lapsena Vanhatalo oli kuitenkin osannut ennakoida tulevan ja järjestänyt olosuhteet mahdollisimman turvallisiksi häntä ja neljää nuorempaa sisarusta varten.

– Olin vienyt kellariin peittoja ja kynttilöitä. Pakenimme sinne isän raivonpuuskia, sillä hän ei isona miehenä mahtunut kellarin luukusta sisään, Vanhatalo muistelee.

– Siellä sitten istuimme ja vietimme joulua keskenämme. Takaisin kotiin menimme vasta sitten kun isä oli varmasti jo nukahtanut.

Töistä myöhemmin tulleelle äidille ei kerrottu, että perheen isä oli uhannut lapsiaan kirveellä.

Isä aiheutti keskenmenon

Vanhatalon perheeseen kuului seitsemän henkeä, joten jokapäiväisen leivän hankkiminen oli suuri rahareikä. Tämän takia lapset ymmärsivät, minkä takia äiti oli niin paljon poissa kotoa. Vanhatalo arvelee, että hänellä saattaisi olla enemmänkin sisaruksia, mikäli äidin ja isän suhde olisi ollut rakastava ja hellä.

– En tiedä kuinka monta kertaa äitini oli yhteensä raskaana, Vanhatalo huokaa.

– Sen muistan elävästi, kun humalainen isä tönäisin äidin vintin rappusista alas ja aiheutti äidillemme keskenmenon.

Vanhatalo kertoo syyttäneensä itseään ja sisaruksiaan isän holtittomasta käyttäytymisestä. Hän muistaa ajatelleensa,

että lasten oli pakko olla jollain lailla epäkelpoja, kun isä ei pystynyt heitä rakastamaan.

Vanhatalo sanoo, ettei halunnut kasvaa koskaan aikuiseksi.

– Opin jo varhain lukemaan. Jokaisessa kirjassa jonka luin, kerrottiin lapsuuden olevan huoletonta ja iloista aikaa. Elämän onnellisinta aikaa.

– Ajattelin, että aikuisuuden täytyy olla kamalaa kun lapsuuskin on tällaista.

Kulissit vankasti pystyssä

Tarja Vanhatalo eli lapsena vankasti siinä uskossa, että isän käyttäytyminen oli normaalia ja hyväksyttävää.

– Minulla ei ollut vertailukohdetta. Emme koskaan vierailleet kenenkään luona, eikä meillä käynyt juurikaan vieraita.

– Meillä ei ollut mahdollisuutta saada kunnollista perhemallia mistään.

Äidin tapa käsitellä aviomiehensä käyttäytymistä oli kieltää kaikki; kotona ei koskaan puhuttu isän aiheuttamasta henkisestä ja fyysisestä tuskasta. Lapsia kiellettiin myös kertomasta kenellekään, mitä kodin seinien sisällä tapahtui.

– Isän käytös oli suuri salaisuus, jota äiti taisi hävetä. Perheemme oli kietoutunut suureen salaisuuksien verkkoon.

Vanhatalo sanoo myöhemmällä iällä ihmetelleensä, eikö äidin tehnyt pahaa jättää lapsiaan väkivaltaisen isän vastuulle. Vaihtoehtoja olisi ollut; isovanhemmat olisivat voineet hoitaa lapsenlapsiaan. Hän kuitenkin arvelee, että ongelmien myöntäminen kenellekään olisi ollut äidille liian kova pala.

Aikuisten vastuu

Aikuisilla on Vanhatalon mukaan vastuu lapsista. Paitsi omien myös vieraiden lasten tulisi olla tarkkailun alla.

– Äidin sydän on kovin pieni, jos ei sinne mahdu kuin oma jälkikasvu, Vanhatalo toteaa.

Hän muistaa, kuinka isän väkivaltaisuuteen ei kukaan koskaan puuttunut vaikka huuto ja tappouhkaukset varmasti kuuluivat lähimpiin taloihin ja ohikulkijoiden korviin. Hän peräänkuuluttaakin lähimmäisenrakkautta, joka tuntuu olevan monelle nykyään kovin vieras käsite.

– Toisten ihmisten asioihin ei haluta puuttua, kynnys on aivan liian suuri, Vanhatalo puuskahtaa.

– Ilmoituksen laiminlyönnistä tai väkivallasta voi tehdä myös nimettömänä.

Hän onkin pitänyt huolen, että on istuttanut omaan jälkikasvuunsa huolenpidon siemenen.

– Olen kertonut lapsuudenkokemuksistani paitsi tyttärelleni myös hänen vanhimmalle pojalleen.

Anteeksiantamisen taito

Vanhatalon isä kuoli nuorena, ollessaan vain hieman yli 60-vuotias. Viimeisten vuosiensa aikana isä tuli uskoon ja jätti kokonaan alkoholin käytön. Myös tupakanpoltto loppui kuin seinään.

– Vasta silloin hän pyysi aiheuttamaansa tuskaa anteeksi. Täytyy myöntää, ettei se ollut helppoa.

Vanhatalo kertoo olleensa vuosia äidilleen todella vihainen. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka äiti saattoi jättää lapsensa

hirviön käsiin ja paeta itse töihin.

– Koen, että äiti tietyllä tavalla hylkäsi meidät.

Äidin kanssa Vanhatalo ei ole päässyt sovintoon. Isän kuoleman jälkeen äiti sortui itse alkoholiin. Tämän seuraamuksena saadut kaksi aivoinfarktia johtivat siihen, että äiti on tällä hetkellä laitoshoidossa eikä kykene asiasta keskustelemaan.

– Tällä hetkellä oikeastaan enemmän säälin äitiä. En ole enää vihainen, koska asioita ei enää voida muuttaa.

Joulusta lämminhenkinen juhla

Vanhatalon neljästä sisaruksesta jäljellä on enää yksi, nuorin sisko. Molemmat veljet kuolivat runsaan alkoholinkäytön takia, ja sisko hajosi henkisesti ja teki itsemurhan. Nuorimman siskon kanssa lapsuuden tapahtumista on voitu puhua.

– Enimmäkseen hän kyselee minulta, mahtaako hän muistaa oikein vai kuvitteleeko hän kaiken. Valitettavasti joudun kertomaan, että muistan asiat täysin samalla tavalla.

Vanhatalo on omien kokemustensa takia järjestää omalle tyttärelleen sekä tämän lapsille joulusta mukavan. Perhe kokoontuu jouluisin yhteen.

– Olen yrittänyt tehdä joulusta mahdollisimman lämminhenkisen juhlan.

Lapsuuden unelmajoulun toteuttaminen on näiltä osin onnistunut: rauhallinen, perhekeskeinen juhla on nyt myös Vanhatalolle mahdollinen.

Lisää Studio55:läisten kertomuksia unohtumattomista jouluista julkaistaan tämän kuun aikana joulupäivään asti.

Lue myös:

    Uusimmat