Minun joulumuistoni: Perheen joulu kasaan 50 markalla

1970-luvulla avioeroon liittyi vahva häpeän leima. Jonkun piti olla syyllinen, ja Annikin* tapauksessa nuori kahden lapsen äiti joutui kyseiseen rooliin.

Eron myötä Annikki jäi yksin 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa.

− En pystynyt oikein puhumaan tilanteesta kenellekään. Lisäksi ex-puolisoni muutti lähes 500 kilometrin päähän, eikä tapaamisia lasten kanssa juuri ollut, Annikki kertoo.

Annikin oli tarkoitus aloittaa samana syksynä opiskelut. Muuttunut elämäntilanne katkaisi suunnitelmilta siivet. Oli muutettava omilleen ja ryhdyttävä tienaamaan rahaa.

− Jouduimme muuttamaan lasten kanssa asuntoon, jossa ei ollut edes pesumahdollisuutta. Vesi haettiin naapurista ämpärillä.

Joulutunnelmaa pienellä budjetilla

Kun syksy taittui joulukuuksi, Annikin mieliala laski entisestään.

Edelliset joulut perhe oli viettänyt anoppilassa. Nyt ex-suku ei kutsunut edes lapsia kylään. Samalla Annikin oma suku otti etäisyyttä "epäonnistujaan".

− Minulla oli rahaa 50 markkaa koko joulukuun loppuun, ja olo oli muutenkin paniikinomainen, Annikki kuvaa tilannetta.

Lapset eivät tajunneet asioiden laitaa, ja hyvä niin. Annikki kokosi voimansa ja päätti, että joulu tulee taloon, vaikka mikä olisi.

Hän laski tarkkaan, mitä 50 markalla pystyy ostamaan. Joulukinkun sijaan ruokalistalle päätyi karjalanpaisti.

− Söimme sitä ainakin viikon, ja lopusta sai vielä keiton. Tortut ja piparit leivoin taikinasta itse. Ne eivät olleet koskaan maistuneet yhtä hyviltä.

− Joulupöydässä oli myös luumukiisseliä, mandariineja ja Salaneuvos-juustoa, Annikki kertoo.

Rahat riittivät vielä juuri ja juuri kahteen lahjaan: pieneen muovimini-autoon ja nukkeen, jonka mukana tuli vaaleansiniset rattaat.

− Kuusenkin kävin metsästä hakemassa. Ei se silloin niin nuukaa ollut, melkein maalla kun oltiin.

"Kävin keittiössä itkemässä"

Annikin uurastus palkittiin, kun hän näki lasten ilon. Oma mieliala oli kaikesta huolimatta maassa.

− Vesi tulee silmään vieläkin, kun muistelen sitä alakuloa. Menin välillä keittiöön vollottamaan. Tunsin olevani niin yksin ja hyljätty. Kukaan ei tullut koko aikana käymään, eikä meitä kutsuttu kylään.

− Pyhinä oli sen verran kova pakkanen, että olimme lähinnä sisällä. Onneksi televisiosta tuli runsaasti lastenohjelmaa, Annikki muistelee.

Joulunviettoa isolla joukolla

Kyseinen joulun jälkeen kului vuosia, ettei Annikki osannut nauttia loppuvuoden juhlasta.

Tänä päivänä asiat ovat onneksi toisin. Annikin omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Heillä on itsellään sekä aikuisia että pieniä lapsia, kaikki Annikille yhtä tärkeitä.

− Olemme ottaneet tavaksi kokoontua suurella joukolla yhteiseen joulunviettoon. Se vaatii isot tilat, sillä meitä on yli kaksikymmentä: puolisot, lapsenlapset sekä poika- ja tyttöystävät.

Annikki kutsuu joukon jatkeeksi myös ystäviä, joiden hän tietää muuten jäävän jouluksi yksin.

− Oma muistoni yksinäisestä joulusta on yhä kipeä. Älkää jättäkö ihmisiä tänä jouluna yksin, Annikki pyytää.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.