Mika Tarkkasen sormuksissa on rakkauden taikaa

Kun Mika Tarkkanen oli pieni poika, hän vietti kaikki päivänsä kultaseppämestarina työskennelleen isänsä verstaalla. Vielä teini-iässä Tarkkanen ei ollut innostunut seuraamaan isänsä jalanjälkiä, mutta sittemmin hänkin ryhtyi kantamaan samaa titteliä. Kultaseppämestari pyörittää nykyään isänsä perustamaa yritystä.

– Lukion jälkeen isäni halusi minut verstaalle töihin. Ajattelin, että no, katsotaan mitä tapahtuu. Aina voi lähteä pois.

Tarkkanen kuitenkin jäi. Vuosien varrella työ muuttui mukavammaksi ja haastavammaksi, asiakkaita riitti ja työstä tuli myös tunnustusta. Tarkkaselle tärkein on kuitenkin tänä vuonna tullut Vuoden kaunein sormus -palkinto.

– Ihmiset päättivät voittajan, ei raati. Se merkitsee enemmän kuin mikään muu tunnustus, Tarkkanen iloitsee.

Pienet pajat lisääntyneet lähivuosina

Kun elämän onnellisin hetki on käsillä, ihmiset kääntyvät Tarkkasen puoleen. Mies kartoittaa asiakkaiden toiveet, ja sen jälkeen hän ryhtyy muotoilemaan niitä esineeksi. Tarkkanen kokee, että on etuoikeus olla myymässä kihla- ja vihkisormuksia tilaustyönä.

– Myin eräälle parille kihlasormukset ja sen jälkeen vihkisormukset. He muuttivat Amerikkaan, ja juuri viime viikolla näin toisen osapuolen isän. Hän totesi, että Mika niissä sinun sormuksissa oli rakkauden taikaa, nyt minusta on tullut isoisä. Kaikki onnistui siis siinä jutussa, Tarkkanen iloitsee.

Tarkkasen asiakaskunta koostuu ihmisistä, jotka yleensä tietävät, mitä haluavat. Ateljeen ovesta astuvat sisään myös vähemmistöjen edustajat, koska he kokevat tilanteen rauhalliseksi ja turvalliseksi. Suomen katukuvassa pienet ja intiimit pajat ovat lisääntyneet muutamassa vuodessa. Ihmisten ajattelutapa on muuttunut, koruilla voidaan viestittää jotain, aivan kuten laadukkaalla kellolla tai käsilaukulla.

Kultasepänliikkeiden ryöstäjät himoitsevat kelloja

Kallein Tarkkasen tekemä koru on ollut arvoltaan noin 40–50 000 euroa. Ostaja oli suomalainen mies, joka oli tehnyt omalla bisneksellään rahaa. Hän osti timanttisydänriipuksen ja ketjun vaimolleen 10-vuotishääpäivälahjaksi.

– Ne jotka haluavat laittaa koruihin rahaa, eivät ole välttämättä vanhan rahan ihmisiä, vaan ovat tehneet rahat itse, Tarkkanen tietää.

Vaikka korut ovat todella arvokkaita, koruliikkeitä ryöstetään harvoin. Suuremmat kultasepänliikkeiden ryöstöt on Tarkkasen mukaan tehty kellojen vuoksi. Kello on helpompi myydä, sillä uniikkikorun tunnistaa helposti ja sille pitää löytää ostaja, joka pitää korusta.

– Liikkeiden ryöstöt ovat kiusallisia ja niistä annetaan liian lieviä tuomioita. Toivon, että Suomen poliisi olisi aktiivinen näissä asioissa.

Tarkkanen ei ole koskaan joutunut ryöstön kohteeksi. Noin 6 000 euron arvoiset korvakorut katosivat kerran näyttelystä, mutta silloinkin vakuutus korvasi menetyksen. Tarkkasen kädet eivät hiostu tuhansien eurojen korujen käsittelemisestä vaan vastaanottajan reaktiosta.

– Kun koru tehdään yllätyslahjaksi niin, että lahjan antaja kertoo toiveistaan, aina jännittää, pitääkö lahjan saaja korusta.