Mainos

Marjan lapsuus perhekodissa: Minut sidottiin sänkyyn kiinni

Pian viiden lapsen isoäiti Marja Isomäki eli aikanaan lapsuuden, jossa leikille ei ollut juuri koskaan aikaa.

Marja Isomäki syntyi Helsingissä vuonna 1948. Isä ei ollut mukana kuvioissa, joten äiti joutui tekemään töitä. Marja joutui ensikotiin ja sieltä lastenkodin kautta perhekotiin.

Perhekodista Marjan mieleen on piirtynyt muisto, jossa hänet sidottiin potan kanssa sänkyyn. Tarkempia mielikuvia paikasta Marjalla ei ole, sillä hän oli tuolloin hyvin pieni. Eikä hän jälkeenpäinkään kysellyt äidiltään aiheesta.

Perhekodista Marja pääsi mummonsa ja vaarinsa luokse asumaan.

– Se oli onnellista aikaa, suorastaan paratiisi. Siellä rakastettiin, välitettiin, pidettiin huolta ja asetettiin sääntöjä, Marja muistelee.

Muutamia vuosia myöhemmin, kun Marja oli viisivuotias, tultiin häntä hakemaan kotoaan.

– Äitini oli mennyt naimisiin ja halusi nyt muuttaa uuden miehensä ja minun kanssani Joensuuhun. En sitä sen kummemmin ihmetellyt. Olin niin pieni, että se oli vain elämää. Muistan kyllä automatkan Joensuuhun ja valtavan ikävän, joka minulla jäi mummoa ja vaaria kohtaan.

Kotona rajuja juhlia

Joensuussa perheeseen syntyi kaksi lasta ja Marja meni kouluun. Etenkin perheenisä alkoi käyttää alkoholia, ja kotona järjestettiin toisinaan rankkoja juhlia.

– Kyllä äitikin käytti alkoholia, mutta kasvatti-isäni vielä enemmän.

Vaikka juominen ei ollut jokapäiväistä ja arkeen mahtui myös onnellisia hetkiä, varjostivat alkoholinhuuruiset mustasukkaisuusdraamat Marjan elämää. Koulusta kotiin palatessaan tyttö toivoi, ettei kukaan olisi kotona humalassa.

Naapuri kertoi isästä

Kymmenvuotiaana Marja sai tietää, ettei hänen kasvatti-isänsä ollut hänen biologinen isänsä.

– Naapurin nainen tuli minua säikyttelemään ja kertoi asian. Hänellä oli itsellään omia lapsia, mutta minkäänlaista empatiakykyä hänellä ei ollut. Silloin tuntui, että maailma putoaa päälleni. Kysyin asiasta äidiltäni, ja hän kertoi väitteen olevan totta.

Vain vuosi tiedon jälkeen Marjan kasvatti-isä halvaantui, ja seuraavana vuonna hän kuoli.

– Perheemme oli juuri ostanut omakotitalon, ja nyt äiti jäi yhtäkkiä yksinhuoltajaksi. Äiti juopotteli koko kesän, ja minä olin perheen huoltaja. Onneksi äiti löysi uuden miehen syksyn tullen, ja tilannetta kesti vain yhden kesän.

Lapsia kohdeltiin eriarvoisesti

Uuden avioliiton myötä perheeseen syntyi tyttö. Kun Marjan äiti joutui sairaalaan, joutui Marja ottamaan vastuuta perheestään yhä enemmän.

– Uusi isä löi minua välillä, enkä raaskinut lyödä takaisin, kun ajattelin, että mies kuolee. Hän kohteli vain omaa lastaan hyvin.

Marja huolehti perheestään oman koulunkäyntinsä kustannuksella. Lukioikäisenä hän päätti saaneensa tarpeekseen ja muutti omilleen.

Muistot eivät ole jääneet painamaan

Sittemmin Marja on kasvattanut kaksi lasta ja on piakkoin viiden lastenlapsen isoäiti. Heillä hän on puhellut myös omasta menneisyydestään.

– Kun itse lapsena jäin vähälle leikille, niin nyt on mukava, kun voi leikkiä lastenlasten kanssa. Lapsetkin tykkäävät siitä. Teemme retkiä, leikimme ja keskustelemme asioista. Lapset ovat myös kiinnostuneita kuulemaan tarinoita minun lapsuudestani, Marja iloitsee.

Omia lapsuuskokemuksiaan Marja ei ole suostunut liiaksi jäämään murehtimaan.

– Kyllä minä olen miettinyt millainen ihminen olisin, jos olisin asunut ehjässä perheessä. Mutta olen kuitenkin persoonaltani sellainen, että elän tässä hetkessä. Pystyn puhumaan asioista, joten ikävät muistot eivät ole jääneet painamaan isoina mörköinä. Nuorimpaan siskoonikin minulla on todella hyvät välit, olimmehan molemmat vain lapsia silloin, eikä epätasa-arvoinen kohtelu ollut hänen syynsä.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.