Lenita Airisto: Haluan elää 100-vuotiaaksi!

Lenita Airiston menestyksen kaksi tärkeintä avainta ovat henkinen ja taloudellinen itsenäisyys sekä oikeanlainen ajattelutapa. Itsenäisen elämän mallin hän oppi kotoaan. Vaikka Lenitan äiti oli aviovaimo, hän eli silti täysin itsenäisesti pianistina ja pianonsoitonopettajana. Myös Lenita on halunnut tehdä omat ratkaisunsa.

– Erottuani Ingvar S. Melinistä olisin voinut mennä uusiin naimisiin, mutta halusin luoda oman elämän ja oman uran. Tiesin, että kaikki on itsestäni kiinni.

Airiston perheessä päivällistä syötiin aina yhdessä, ja ruokailun lomassa vanhemmat ohjasivat tyttäriään elämään. Sieltä Lenitaan tarttui myös tietynlainen ajattelutapa, josta on ollut paljon apua elämän varrella. Lenita ei ole koskaan kuvitellut, että hän onnistuisi kaikessa.

– Olen omaksunut urheilijoiden mentaliteetin: jos tänään hävittiin, huomenna voitetaan. Ei aina voi saada kaikkea, enkä ole koskaan kuvitellut, että kaikessa onnistutaan. Nuorena vanhempien ohjaus tuntui liialliselta, mutta jälkeenpäin olen ollut kiitollinen siitä.

Vanhempien ohjeistuksella Lenitasta kasvoi nuori aikuinen, joka oli tarpeeksi rohkea saadakseen äänensä kuuluviin, mutta myös hyväksyi epäonnistumiset. Lenita kehitti itseään opiskelemalla ahkerasti Suomessa ja ulkomailla sekä teki paljon töitä.

– Mikään ei tule ilmaiseksi, menestys vaatii valtavia ponnisteluja. Loin laajan tietopohjaisen kapitaalin. Kun isken kovan ja kiinnostavan argumentin pöytään, pärjään sillä. Kukaan ei siinä vaiheessa kiinnitä huomiota siihen, olenko nuori vai vanha, mies vai nainen, kaunis vai ruma.

Suomelta puuttuvat johtajat

Lenita korostaa, että Suomen ja maailman tämänhetkisessä taloustilanteessa ahkeruus, innovatiivisuus ja yrittäjyys ovat ainoita keinoja pärjäämiseen globaalitaloudessa. Kun Lenita oli lapsi ja nuori, silloinen sukupolvi nosti Suomen nousuun juuri näillä ominaisuuksilla. Silloin suomalaisilla oli suuret visiot.

– Olemme pahimmassa talouskurimuksessa sotiemme jälkeen. Nyt tarvitsemme edellisten ikäluokkien rohkeutta. Paluuta siihen, mitä oli ennen talouskriisiä, ei ole. Edessä on uusi tilanne, josta selvitään vain kovalla työnteolla.

Lenita toteaa, että meillä ei ole johtajia, jotka sanoisivat: "Minulla on visio! Hyvin koulutetut suomalaiset käyttäkää nyt tietojanne ja mielikuvitustanne, ideoikaa, olkaa innovatiivisia, tehkää lujasti työtä ja perustakaa uusia yrityksiä, ympäristösuojelun, energian, bioteknologian ja kestävän kehityksen viitoittamille aloille. Me selviämme yhdessä."

– Maailmalla, siellä missä näin on puhuttu, aletaan hiljalleen jo nousta. Meillä puhutaan miten valtiolle otetaan lisää lainaa, saneerataan, panneen enemmän ihmisiä työttömyyskortistoon ja todetaan, että lamasta noustaan kituliaan hitaasti. Näillä resepteillä ei päästä lamasta eikä vahvisteta taloutta, Lenita jatkaa.

"En käyttänyt naiseuttani hyväksi"

Lenita toden totta tietää, mitä on innovatiivisuus. Hän rakensi Suomi-brändiä jo neljännesvuosisata sitten, kun kukaan ei vielä tiennyt edes brändi-sanan merkitystä. Lenitan ajatukset olivat niin suuria, etteivät pikkupomot ymmärtäneet häntä lainkaan, joten hän marssi suoraan pääjohtajien puheille ja sai nämä uskomaan hänen visioihinsa.

– Hylkään nopeasti sellaiset ihmiset, jotka katsovat maailmaa avaimenreiästä. Miten he voivat nähdä 360 astetta ympärilleen? Havaitsin, että pitää mennä ylemmäksi. Kun saan pään auki, kaikki onnistuu. Niin toteutui muun muassa Success Story Finland. Suomi on menestystarina.

Bisneksessä Lenita pärjäsi ideoillaan, jotka hyödyttivät ihmisiä. Tv-uralla nainen menestyi suoruudellaan, ja luennoitsijana hän löi muut laudalta tiedollaan ja kokemuksellaan.

– En koskaan kiertänyt ketään sormeni ympärille, enkä käyttänyt naiseuttani hyväkseni yhtään sen enempää kuin miehet käyttävät miehuuttaan. Miehet näkivät, että olen ammattitaitoinen toimittaja, en kaunotar. Kun minut valittiin Suomen Neidoksi, täytyy aina muista, että se oli Sotainvalidien Veljesliiton varainkeruukampanjan symboli.

Pahikset aliarvioivat Lenitan

Kaikki eivät kuitenkaan hyväksyneet sitä, että Lenita Airisto pärjäsi. Hän tuli astuneeksi monien ihmisten varpaille. Lenita kertoo, että esimerkiksi Yleisradion toimittajana työskennellessään stalinistit pitivät häntä tyhmänä.

– Tein mitä tahansa, niin aina olin mäntti. Oma itsetuntoni pelasti siltä. Sain itseni ymmärtämään, että minussa ei ole vikaa, he ovat niitä mänttejä. Ei ole olemassa mitään tietä, jolla ei olisi tällaisia pahiksia. Kun rakensin Suomi-kuvaa, joitain otti päähän, kun vein diilit niiden nenien edestä.

Lenitan tielle astuneista pahiksista useat ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä. Juha Nummisen kirjoittamassa kirjassa Lähikuvassa Lenita Airisto, mainitaan muun muassa miten Tampereen yliopiston professori Pertti Hemanus, yritysvalmentaja Jari Sarasvuo sekä eurokansanedustaja Lasse Lehtinen ovat yrittäneet sabotoida hänen uraansa.

– Kun joku on yrittänyt taklata, minua on naurattanut. Kaverit kuvittelevat, että he pystyisivät lyömään minut maahan, he aliarvioivat minut. Asenteet eivät kuitenkaan ole pelkästään minua kohtaan huonot, vaan kyse on yleisesti suhtautumisesta naisiin.

Lenita on puolustautunut pahiksia vastaan oikeusprosesseilla, vaikka hänen olisikin tehnyt mieli motata miehet kanveesiin.

"En ole ruikuttajatyyppi"

Elämänsä tärkeimmäksi valinnaksi Lenita kertoo avioeronsa jälkeiset päätöksensä. 34-vuotiaana eronneelle Lenitalle suurin kysymys oli, mitä hänestä tulee. Hän pohti, mikä olisi jännittävää ja mistä riittäisi perspektiiviä pitkälle. Hän ei halunnut uusiin naimisiin, vaan jatkoi uransa luomista.

– Avioliittomme Melinin kanssa oli lapseton. Kun oli kirkastunut se, että en voi perustaa perhettä, en halunnut mitään korvaavaa, vaan halusin jotain muuta. Kaksi vuotta meni suuressa itsetutkiskelussa, mitkä ovat mahdollisuuteni.

Eron jälkeen Lenita jatkoi suomalaisen osaamisen viemistä kansainvälisille areenoille, hän opiskeli kieliä ja jatkoi menestyksekkäästi toimittajanuraansa. Lenita kertoo, ettei hän ole koskaan surrut sitä, ettei perheen perustaminen ollut hänelle vaihtoehto.

– En ole ruikuttajatyyppi, myös sen olen oppinut vanhemmiltani. Käyn asiat läpi tosiseikkoina. Sota-aikana olisi ollut mahdollista ruikuttaa päivät läpensä, mutta vanhemmat sanoivat aina, että ruikutus loppui tähän.

Ihmiselämään mahtuisi neljä avioliittoa

Lenita ei usko elämänpituiseen avioliittoon. Hänen mielestään sellainen parisuhde on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Se, ettei elämänpituisia avioliittoja enää nykyään ole yhtä paljon kuin ennen, johtuu naisen aseman muutoksesta.

– Elinikäiset avioliitot olivat mahdollisia ennen, mutta nyt hyvän koulutuksen saanut nainen näkee maailman toisenlaisena.

Airisto uskoo Alvin Tofflerin Tulevaisuussokki-kirjan teoriaan, jossa avioliittoja tai parisuhteita solmitaan elämän aikana yhteensä neljä. Nuoruudenrakkaus parikymppisenä, sen jälkeen tavataan ihminen, jonka kanssa perustetaan perhe. Kun lapset muuttavat pois kotoa, huomataan usein, että parisuhteesta on jäljellä vain kuoret, kun lapset ovat pitäneet suhdetta pystyssä.

– Jos ihmiset pitävät parisuhdetta tärkeinä, he haluavat uuden suhteen 40–50-vuotiaina. Se suhde on rakennettu henkiselle ja älylliselle tasolle. Sitten, kun jompikumpi kuolee, loppupäässä ihminen hakee vielä yhden suhteen samanhenkiseen kumppaniin.

"Tunnen itseni 50-vuotiaaksi"

Lenitalle on tärkeää, että hän saa välillä olla ihan yksin. Hän riutuu, jos ei saa aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Silloin hän vetäytyy peruslukemille, kun hän ei joudu kommunikoimaan, kyselemään tai vastailemaan.

– Kun kommunikoin, revin koko ajan asioita tiedostoistani. Yksin ollessa ei tarvitse kysyä eikä vastata. Tykkään matkustaa, jos en pääse liikkeelle ja lentoon, ahdistun. Pitkillä matkoilla on innostavaa tavata erilaisia ihmisiä. Tietokirjailijana minun on jatkuvasti päivitettävä tietojani muuttuvasta maailmasta.

Lenita on iloinen, kun hänellä on parhaillaan käynnissä taas uusi kirjaprojekti. Ensi syksynä ilmestyvässä kirjassa käsitellään henkilökuvien kautta aihetta global ageing, maailman väestön vanheneminen. Tulevaisuuden haaveissa on, että Lenita ehtisi sadan vuoden ikään ja olisi henkisesti ja fyysisesti liikuntakykyinen satavuotissynttäreillään.

– Ikä on sellainen asia, että ne jotka pelkäävät olevansa itse liian vanhoja, korostavat minun ikääni. Kun vierailin Maria Veitolan keskusteluohjelmassa, hän ei maininnut ikääni kertaakaan, mutta Jari Sillanpää muisti ottaa sen puheeksi kahteen otteeseen. Ikä on hänelle ongelma, se on ihan selvä.

Lenita kertoo tuntevansa itsensä 50-vuotiaaksi.

– Olet utelias elämää kohtaan, haluat tietää, mitä maailmalla tapahtuu, vertailet maailman tapahtumia Suomen tilanteeseen, analysoit asioita, se kaikki pitää notkeana, Lenita summaa.