Mainos

Leikkauskierteeseen ajautunut eläkeläinen: Jäin koukkuun vahvoihin kipulääkkeisiin

Odottelua, pompottelua, vaivojen väheksymistä ja vahvoja, riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä. Anna-Liisa, 66, kertoo Studio55.fille kokemuksistaan julkisen terveydenhoidon asiakkaana.

Terveyskeskuspalvelut ovat tulleet eteläsavolaiselle Anna-Liisalle vuosien mittaan tutuiksi. Yksityiseen sairaanhoitoon eläkeläisnaisella ei ole varaa. Niinpä hän on asettunut kerta toisensa jälkeen jonon jatkeeksi muiden apua tarvitsevien kanssa.

Ja jonotusta on toden totta riittänyt.

− Meillä lääkärit on jaettu neljään piiriin ilmansuuntien mukaan. Aikoja tilataan tunti aamulla ja iltapäivällä. Aina on ruuhkaa, Anna-Liisa aloittaa.

Aikaa varatessa potilaalta tentataan tarkkaan, millaisesta vaivasta on kyse. Tässä kohtaa Anna-Liisalla ei ole valittamista. On hyvä, etteivät ihmiset kuormita jo ennestään täysiä vastaanottoja turhilla käynneillä.

− Silti aikoja ei kuitenkaan tahdo saada, ja tutkimiseen on varattu vain 20 minuuttia, joka ei aina riitä.

Sairaalakierre alkaa

Anna-Liisan omakohtainen sairaalarumba alkoi useita vuosia sitten, kun kovan onnen raajaksi sittemmin paljastunut nilkka murtui ensimmäisen kerran. Potilas sai lähetteen lähimpään isoon kaupunkiin leikkaukseen.

− Jalkaan laitettiin leikkauksen yhteydessä ruuvit. Ruuvinpoistossa toinen kirurgeista sanoi, että tämä on vähän huonosti paikallaan, Anna-Liisa kertaa.

Kirurgin huomio osoittautui oikeaksi. Ei mennyt kauaa, kun nilkka napsahti toisen kerran. Anna-Liisa joutui uudestaan leikkauspöydälle.

Odottelua

Toisen operaation myötä nilkka luutui kuntoon. Helpotus jäi kuitenkin lyhyeksi, kun jalkaan kehittyi paha nivelrikko. Leikkauksen jälkiseurauksena, Anna-Liisa on sittemmin ymmärtänyt.

Potilaalle luvattiin kolmas leikkausaika puolen vuoden päähän.

− Neljän kuukauden kuluttua pääsin ortopedille, joka ilmoitti, että aika alkaa taas alusta.

Anna-Liisan tilanne äityi tukalaksi. Liikkuminen oli kipujen vuoksi tuskaista, kovalla alustalla lähes mahdotonta. Viime vuoden lokakuussa leikkausaika järjestyi lopulta.

Koukkuun vahvoihin lääkkeisiin

Tällä kertaa operaatio sujui kuten pitikin. Viikon toipumisaika sairaalassa oli sen sijaan toista maata.

Anna-Liisalle tarjottiin leikkauksen jälkeisiin kipuihin vahvoja, keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.

− Ymmärrän, että niillä saadaan leikkauksen jälkeen kivut pois. Mutta olen ottanut itse selvää, että ne ovat kuin kovia huumeita, joihin jää koukkuun.

Samoja lääkkeitä Anna-Liisalle tarjottiin myös siinä vaiheessa, kun hän siirtyi jatkohoitoon oman sairaalansa piiriin. Anna-Liisa vaati perusteluja käytännölle.

− Kysyin, että miksi syötätte niitä vielä, ei minuun koske enää. Kyllä siitä riippuvuudesta pääsee eroon, lääkäri tokaisi.

Anna-Liisa ei niellyt lääkärin kommenttia. Lopulta hän sai sitkeästi asiasta huomauttamalla luvan lopettaa lääkkeen käytön.

− Minulla oli kaksi viikkoa riippuvuusoireita, vapinaa ja muuta. Tilalle sain sinisen tabletin. Sen verran ymmärrän, että kyseessä on sama lääke, mutta eri paketissa miedompana versiona.

Uusia ongelmia

Kolmannesta leikkauksesta on kulunut jo tovi. Anna-Liisa odottaa yhä epikriisiä eli selostusta taudin kulusta ja hoidosta. Selvitystä ei ole useista pyynnöistä huolimatta kuulunut. Harmia on aiheuttanut myös sairaaloiden käytäntö hoitaa vain yhtä vaivaa kerralla.

− Sanoin sairaalassa koko ajan, että eikö kynsisientä voisi hoitaa samalla. Ei voinut, vaan sanottiin, että apteekista saa apua. Lisäksi valitin kipeästä kädestäni, mutta sitä ei tutkittu.

Kädestä on muodostunut oma ongelmansa, joka on pahenemaan päin. Nivelrikko on iskenyt tällä kertaa oikean käden peukaloon. Ortopedi ei suosittele Anna-Liisan kunnon perusteella leikkausta. Elämä on haastavaa, kun yksi vaiva pahentaa toista.

− Sain alkuun jalkavaivojen avuksi rollaattorin, mutta käden nivelrikko esti lopulta sen käytön. En vieläkään pysty kävelemään pitkiä matkoja, vaikka nivelrikon vuoksi pitäisi kävellä, Anna-Liisa huokaa.

Muutos alkaa pienistä asioista

Anna-Liisa on ihminen, joka ei pelkää avata suutaan. Mutta mikä on tilanne niillä, jotka eivät uskalla vaatia oikeuksiaan?

− Minä olen varmaan niitä hankalia potilaita, terveyskeskuksen vakioasiakas hymähtää.

Ihmeitä Anna-Liisa ei julkiselta terveydenhoidolta ole vaatimassa. Kyse on verrattain pienistä asioista.

− Että kuunneltaisiin potilasta, otettaisiin käsittelyyn vaikka parikin vaivaa kerralla. Nyt homma menee kuin liukuhihnalta.

− Tuntuu, että kun on eläkkeellä, ne eivät enää välitä meistä. Meistä kun ei ole yhteiskunnalle hyötyä.

Kuvat: Anna-Liisa ja Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.