Mainos

Kureliivejä, imetyssarvia ja ulkonäköhuolia – Tällaista oli odotusaika entisajan Suomessa

Ruotsin vallan aikaan raskaana olo oli mitä tavallisin olotila naimisissa olleelle naiselle. Millaista odotusaika oli, kun kureliivi kiristi kasvavaa vatsaa, ja millaisia neuvoja tuoreille äideille annettiin?

1700-luvulla äitiyslomaa ei tunnettu, vaan raskaana oleva nainen jatkoi askareitaan ja arkielämäänsä aivan viimeiseen asti.

– Vatsaa ei piiloteltu. Naisethan olivat raskaana säännöllisin väliajoin. Pareille syntyi lapsia noin joka toinen vuosi, Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen kertoo.

Raskaana oleva nainen oli siis tavallinen näky, vaikka toisin voisi luulla: ajasta kun tulee mieleen rokokoo-muoti ja kireät korsetit.

– Kureliivi kulki raskaanakin olevan naisen mukana, Vainio-Korhonen naurahtaa.

– Kureliivi sidottiin nyöreillä, ei hakasilla, joten sitä voitiin löysätä. Oli myös erityisiä äitiyskureliivejä, jotka tukivat kasvavaa vatsaa.

Tuohon aikaan oli kuitenkin myös yllättävän paljon löysälinjaisia arkivaatteita, Vainio-Korhonen tietää. Kureliiveistä vapaat 1800-luvun alun empire-linjat pukivat oivallisesti odottavia äitejä.

– Myöhemmin 1800-luvulla korsetit kiristettiinkin sitten entistä tiukemmalle.

Ulkonäöllä oli väliä jo tuolloin, ja naiset huolehtivat palautumisesta raskauden jälkeen.

– Löysän vatsan seudun ympärille kurottiin kankaisia siteitä todella tiukasti. Tämä oli ihan normaali, kätilön suorittama toimenpide jokaiselle naiselle synnytyksen jälkeen.

Stressin välttelyä ja imetyssarvia

Vaikka raskaana oleva nainen oli mukana arkielämässä kuten ennenkin, uskottiin hänen olevan suojeltavassa, herkässä tilassa.

–Yleinen neuvo oli, että raskaana olevaa naista ei saanut pelästyttää. Hän ei saanut katsoa tai nähdä ikäviä asioita. Ajateltiin, että niillä on suora vaikutus lapseen, Vainio-Korhonen kertoo.

Toisaalta, eihän nykyäänkään äidin stressiä katsota hyvällä.

Synnytys oli tuolloin usein varsinainen koettelemus, joten ei ihmekään, että sen jälkeen lepoa pidettiin tärkeänä.

– Lapsivuodeaika saattoi olla jopa 4–6 viikkoa, ja tuona aikana äiti saattoi vaikka vain maata vuoteessa. Tietysti kaikkein köyhimmissä perheissä äidillä ei ollut varaa jäädä vuoteeseen viikkokausiksi, Vainio-Korhonen kertoo.

– Naisystävät vierailivat synnyttäneen luona. Se oli sosiaalista aikaa, ja voisi ajatella, että se oli naisille heidän elämässään virkistävä, erilainen ajanjakso.

Koulutettujen kätilöiden saapuminen kaupunkeihin teki äitien ja vauvojen elämästä entistä turvallisempaa. Imetystä suositeltiin tuoreille äideille jo tuolloin, ja sen positiiviset terveysvaikutukset olivat tuohon aikaan hyvin konkreettisia.

– Kätilöt kannustivat imettämään itse, eikä käyttämään esimerkiksi keittämätöntä lehmänmaitoa. Sitä oli juotettu lehmänsarvesta tehdyistä imetyssarvista, jotka olivat varsinaisia bakteeripesiä, Vainio-Korhonen toteaa.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat Kirsi Vainio-Korhosen kirjasta Ujostelemattomat.(WSOY)

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.