Mainos

Köyhänä Suomessa – Tällaista elämä sosiaaliturvan varassa on

Ruokaa roskiksista, ei varaa lääkkeisiin, nälkää ja kituuttelua – tältä kuulostaa arki toimeentulotuen varassa. Miten sosiaaliturvan varaan päädytään ja miltä tulevaisuus köyhästä kuulostaa? Lue karut tarinat

Studio55.fi keräsi kyselyssä kokemuksia sosiaaliturvan varassa elämisestä. Vastauksia saimme esimerkiksi syrjäytyneiltä nuorilta, sairastuneilta, yksinhuoltajilta ja korkeasti koulutetuilta työttömiltä, joista kukaan ei todennut elävänsä yhteiskunnan varoilla omasta valinnastaan.


"Jatkuvaa nälässä olemista"


"Elämä sosiaaliturvan varassa on aika pitkälti jatkuvaa nälässä olemista, vanhoissa vaatteissa kulkemissa eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta. Joudun penkomaan roskiksista ruokaa, sillä tämän pienen paikkakunnan ruoka-avustukset ovat todella vähäiset. Töihin en pääse, sillä ei ole ammattitutkintoa, koulut ovat jääneet kesken nuoruudessa mielenterveysongelmien myötä, joten en myöskään saa opiskelupaikkaa mistään.

Kun pitkä avioliittoni kariutui, kohteliaisuuttani annoin puolisoni jäädä vanhaan asuntoomme ja aloin itse etsiä asuntoa. Vaikka luottotietoni olivat kunnossa, oli todella lähellä, etten jäänyt asunnottomaksi. Sosiaaliturvatoimisto teki poikkeuksen kohdallani ja sain vaihtaa paikkakuntaa, jotta sain asunnon itselleni. Uskoisin, että mikäli sosiaalipalveluita leikataan, niin rikollisuus lisääntyy, koska ihmisten on pakko syödä ja ruokkia perheensä. Ei nälkäisenä paljonkaan kunnioita sitä, että naapuri on säästänyt itselleen kolmeen eri autoon, joilla voi eläkepäivillä ajella rallia.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat puhtaasti siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Köyhyys lisää syrjäytyneisyyttä ja siten mielenterveysongelmia, ja tästä tulee oravanpyörä, josta ei noin vain päästä eroon."
Pauli


Ei varaa edes ketsuppiin


"Elämä tuen varassa on jatkuvaa kitkuttelua. Olen työtön yksinhuoltaja. Joudumme aika paljon syömään soijarouhe-makaronilaatikkoa, eikä joka kerta ole edes ketsuppiakaan. Saan vaatteeni lahjoituksina, ja siltä myös näytän. En ole käynyt kampaajalla vuosikausiin. Usein on hammastahna, deodorantti tai saippua loppu, niihin ei ole aina varaa. Yritän kyllä, että lapsella olisi kaikki tarvittava, vaatteet ja siistit hiukset. Kengät on usein lapsellakin rikki, ne eivät nykyisin kestä kauan.

Olen pyrkinyt kouluihin jo vuosia, mutta en ole päässyt. En juo enkä polta, yritän pitää itseni kunnossa. En ole saanut töitä, työhaastatteluissa olen käynyt montakin kertaa, mutta minua ei ole valittu. Elämme päivän kerrallaan. Joka päivä on syötävä, vaikka puuroa. Emme kuole nälkään, mutta ei tämä hauskaa ole. Jos tuet tästä vielä laskisivat, niin en tiedä miten selviäisin. Ei tämä mitään elämää ole."

Anneli

"Luotin väärään ihmiseen"


"Olen joutunut petoksen ja huijauksen uhriksi, koska luotin väärään ihmiseen. Oikeus on määrännyt tekijälle tuomion ja minulle on määrätty korvaukset. Kyseessä on kumminkin sellainen henkilö, että häneltä ei tulla ikinä saamaan mitään takaisin.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, jolla pärjäisin ihan mainiosta. Mutta huijarin tekosien myötä olen mennyt tekemään velkaa, jotka ovat nyt minulla menneet ulosottoon. Tämän vuoksi elän kuukausittain toimeentulonormien mukaan. Minulla on isot lääkekulut vuosittain. Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on mahdollistanut edellä kerrotun huijauksen. Jouduin hakeutumaan yksityiselle psykiatrille, koska Vantaalla mielenterveystoimisto määritteli minun kuuluvan A-klinikan asiakkaaksi, koska silloin minulla oli myös päihdeongelma. Lisäksi minulla on perinnöllisiä sydän- ja verisuonisairauksia. Olen saanut esimerkiksi vuonna 2006 aivoinfarktin.

Elän normaalisti kaksi kuukautta eläkkeen, josta otetaan ulosmittaus, ja asumistuen varassa. Joka kolmas kuukausi joudun hakemaan toimeentulotukea, koska kolmen kuukauden omavastuu lääkekuluissa on vähintään 190 - 210 euroa. Lisäksi joitain lääkkeitä on jouduttu vaihtamaan sellaisiin, joissa KELA-korvaus ei ole sitä mitä minulle on myönnetty. Lisäksi sähkölasku on aina vain kallistunut myös.

Onneksi olen lapsuudessa tottunut niukkuuteen ja kaurapuuro on ihan hyvää ruokaa."


Osmo


26 vuotta opiskelua – ei työtä


"Vuodesta 2008 olen ollut työttömänä eli aina valmistumisestani asti. Valmistuin yliopistosta DI:ksi prosessitekniikkaan suuntautuen kiitettävin arvosanoin ja hyvin kesätyökokemuksin. Valmistumisen jälkeen en pääse enää edes samoihin kesätöihin, kun olen ylikoulutettu. Oman alan töitä ei ole, kun olen liian kallis työntekijä korkeasti koulutettuna, vaikka suostuisin töihin ilmaiseksi. Vaatimattomampiinkaan töihin ei oteta ylikoulutettuja mahdollisten motivaatio-ongelmien takia.

En halua jatkaa opiskelua, sillä eikö 26 vuotta opiskelua pitäisi jo pätevöittää työelämään? Lähinnähän tämä on kotona oleilua kun rahat eivät riitä mihinkään, ja ammattiylpeyden menetettyäni on myös hieman motivaatio-ongelmiakin. Työttömät eivät saa alennusta edes juna- ja bussilipuista, toisin kuin eläkeläiset, niin ei ole varaa käydä edes kummilapsia tai vanhempiaan tapaamassa – kaikki ovat joutuneet matkustamaan työn takia eripuolille Suomea. Vaihtoehdot on vähissä ja tarjotaan vain tyhjiä lupauksia. Muka työvoimapula. Tilastojen mukaan olen jo itsekin eläkkeellä kun on pahin työvoimapula päällä."


"Monesti mietin, hyppäänkö junan alle"


"Olen 30-vuotias nainen Turun seudulta ja elän sosiaaliturvan varassa. Jouduin tähän tilanteeseen kun sairastuin vakavaan masennukseen yhdeksän vuotta sitten. Joka vuosi eläminen kallistuu, mutta toimeentulotukea ei meinatakaan nostaa edes sille tasolle, että pärjäisi. Itse en ole tätä tilaa valinnut, joten suututtaa. Vuosi toisensa jälkeen joudun karsimaan menojani. Nyt alkaa olla jo tilanne, että ostanko ruokaa vai lääkkeet.

Jos luulette, että sossu maksaa kaikki lääkekustannukset, niin olette todella väärässä. Itselläni on erittäin herkkä ja atooppinen iho, jonka takia kaikki hygieniatuotteet joudun ostamaan apteekista. Ja sitten on vielä vaikea laktoosi-intoleranssi, joka tuo kauppalaskuun 15 euroa lisää helposti. Yritä tässä sitten elää ja syödä terveellisesti.

Tämä syö niin paljon voimia, että olen monesti miettinyt hyppäänkö junan alle.
Yksikin yllätys, ja budjetti on mennyt. Vaikka käyn paljon kirpputoreilla, niin ei alusvaatteita sieltä voi ostaa, ja aina ei löydy kaikkea tai sopivia kokoja. Sitten on pakko esimerkiksi ostaa 50 euron talvikengät, jonka jälkeen odotetaan taas pari viikkoa koska saisi syödä. En käytä ollenkaan alkoholia tai muitakaan päihteitä enkä polta, mutta siltikin Suomessa sosiaaliturvan avulla elävä on kuin helvetissä."

Axuli83

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.