Mainos

Köyhän elämää nykypäivän Suomessa: On viikkoja, jolloin elän leivällä ja kahvilla

Riitta* tietää, miltä tuntuu, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Viisikymppinen nainen sinnittelee pätkätöiden ja velkasaneerauksen kurimuksessa.

Riitan vaikeudet alkoivat toden teolla 1990-luvun puolivälissä. Avioliitto päätyi eroon, ja kolmen lapsen äidistä tuli yksinhuoltaja.

Sitkeä nainen suoritti elämänmuutoksen keskellä lähihoitajan opintoja. Puhtia riitti puoleksitoista vuodeksi, kunnes realiteetit saivat tilanteesta yliotteen: aikaa ei jäänyt kouluikäisille lapsille tarpeeksi.

Läsnäolon lisäksi lapset tarvitsivat konkreettisia hankintoja. Rahaa kului, ja samalla Riitan talous lepäsi hyvin epävakaalla pohjalla.

− Olen tehnyt töitä sijaisena 23 vuotta; välillä töissä, välillä poissa. Se on jatkuvassa pelossa elämistä, kun koskaan ei tiedä, milloin työ katkeaa, Riitta kuvaa työhistoriaansa.

Kohtalokas virhe

Säännöllisesti toistuvat työttömyysjaksot alkoivat verottaa yksinhuoltajan taloutta yhä enemmän. Lopulta Riitta teki siirron, jota hän katuu tänä päivänä syvästi.

− Sorruin pikavippeihin. Sitten vippi piti maksaa, mutta ei ollut millä maksaa. Piti ottaa uusi. Se kasvoi ja kasvoi. Asia luisui käsistä, Riitta sanoo ääni sortuen.

Muutama vuosi sitten pitkään jatkunut kierre tuli tiensä päähän. Riitta joutui ulosottoon.

Tiukkaakin tiukempi talous

Riitan taloudellinen kurimus on kiristynyt viimeisten vuosien aikana äärimmilleen. Kun viimeinenkin lapsi muutti omilleen, kuluja oli karsittava kovalla kädellä. Asunto vaihtui pieneen vuokrayksiöön.

Vuokran ohella velkasaneeraus nielaisee kuukausittain ison osan Riitan pienistä tuloista. Jokainen sentti on laskettava tarkkaan.

− Juuri laskin laskut: vuokra, joka on yli 400 euroa, sähköt, tietokone ja puhelin. Rahaa jää käteen melkein plus-miinus nolla. On aikoja, jolloin menee viikkokin, että elän leivällä ja kahvilla, Riitta kuvaa.

Pahimmassa hädässä Riitta on hakenut apua niin leipäjonosta, seurakunnalta kuin sosiaalitoimistosta.

− Kirjoitan myös Facebookissa ihan rehellisesti, että onko kenelläkään vaatetta, kun ei ole rahaa ostaa.

Selviytymistaistelu

Jatkuva käsi ojossa kulkeminen on henkisesti raskasta. Myös virallinen paperirumba vie voimia.

− Juokset toimistosta toimistoon: Kelaan, työvoimatoimistoon, liittoon, sosiaalitoimistoon. Se on nöyryyttävää. Olen joutunut lapsena kerjäämään, menin lapun kanssa talosta taloon. Nyt surettaa, että joudun tekemään aikuisena samaa, Riitta sanoo hiljaa.

Päivittäinen selviytymistaistelu vie aikaa ja voimia siinä määrin, ettei Riitalla ole juuri mahdollisuuksia rentoutua kodin ulkopuolella. Vapaa-aika on myös rahakysymys.

− Pääsen hirveän harvoin katsomaan lapsenlapsia. He asuvat 60 kilometrin päässä, ja matka on melkein 15 euroa sivu. Sillä ostan lähes viikon ruoat.

− Rukoilen aina, että olisi edes sen verran rahaa, että pääsisi viikonlopuksi jonnekin. Työpaikalla työkaverit puhuvat aina, että olin risteilyllä ja niin edelleen. Sen tuntuu todella pahalta.

Työttömyys jälleen nurkan takana

Riitta on saanut jälleen hetki sitten kuulla, että viimeisin työpätkä katkeaa syksyllä. Uutinen musertaa joka kerralla. Edessä on jälleen paperisota ja toimistoissa juokseminen.

Työ ei ole Riitalle pelkkä rahakysymys.

− Rakastan vanhuksia yli kaiken. Saan heiltä todella paljon voimaa ja elämäniloa. Heitä hoidellessa en ajattele näitä asioita. Ajattelen jo nyt kauhulla hetkeä, kun olen viimeistä päivää töissä. Sanoin pomolle, että laita minulle iltavuoro, etten joudun itkemään kaikkien nähden.

Perhe tukena

Riitta on laskenut, että hän on pitkälti yli 60 vuotta, kun velat on vihdoin maksettu. Korkojen nousu pidentää laina-aikaa salakavalasti. Kohtaloaan hän ei soisi kenellekään.

− Toivon kovasti, että pikaluotot voitaisiin poistaa. Se on ihan järkyttävää, kun niitä tulee jatkuvasti puhelimeen. Ota, ota, lainaa, lainaa!

Voimaa vaikean tilanteensa keskellä Riitta saa uskosta, omilta lapsiltaan sekä lapsenlapsiltaan. Materiaa isoäidillä ei ole antaa, mutta rakkautta sitäkin enemmän.

− Lapsenlapset antavat niin paljon. Tytär on sanonut, ettei tarvitse olla aina tuomassa jotain, tulet vaan. Myös poikani on hyvin rakas, hänen puoleensa voin aina kääntyä, Riitta kiittää.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.