Mainos

Koditon Esko yöpyi vuosikausia rappukäytävissä, metsissä ja kavereiden nurkissa – "Kävi luonnolle"

Esko jäi asunnottomaksi, kun liika alkoholinkäyttö johti luottotietojen menettämiseen. Hän on yöpynyt rappukäytävissä ja metsissä, mutta asunut nyt jo kuuden vuoden ajan katto pään päällä.

– Oli siinä vähän itsessäkin vikaa – alkoholin kanssa kun pelasi pienestä pitäen.

Nykyisin 56-vuotias Esko jäi asunnottomaksi vuonna 1986.

– En saanut omaa asuntoa, koska luotot olivat punaisella. Kokeilin aluksi punkata erilaisissa asuntoloissa, mutta en kestänyt niissä, Esko sanoo.

– Osa paikoista oli "kuivia", osassa toiset tuntuivat olevan alempaa ihmisluokkaa kuin toiset. Jotkut saivat tehdä mitä lystäsivät, toiset joutuivat ulos pienimmästäkin virheestä. Meininki oli välillä väkivaltaista.

Esko alkoi majailla kaverien nurkissa.

– Kyllä minä aina jonkin mestan keksin. Kokeilin myös rappukäytäviä ja metsiä, kun en viitsinyt pyöriä toisten kotona, mutta ne kävivät luonnolle. Onneksi oli sellaisia tuttuja, joiden luokse pääsin yöpymään. Kesäisin pärjäsin päivät hyvin taivasalla.

Tilapäisiä hommia

Vaikka Esko oli asunnoton, hän ei vain harhaillut katuja toimettomana.

– Kehitin aina jotain tekemistä, jolla ajan sai kulumaan. Talvisin pudotin lunta katoilta, kesäisin autoin tietyömailla. Tein myös aika pitkään töitä satamassa ahtaajana.

– Silloin, kun sain rahaa tilapäisistä hommista, maksoin aina kavereilleni asumisesta.

Välillä Eskon oli pakko hakea ruoka-apua vapaaehtoisilta.

– Välillä taas autoin samoissa paikoissa muita tukea tarvitsevia.

Ei huomannut ulospäin

Esko sanoo, etteivät ulkopuoliset ihmiset kadulla huomanneet oikeastaan mitenkään, että hän oli asunnoton.

– Suhteeni omaan äitiin ja isäpuoleen pysyivät myös aika hyvinä. Ei äiti tosin apua tarjonnut, enkä sitä pyytänytkään. Koska poistuin itse kuvioista, olisi ollut tyhmää palata niihin nurkkiin majailemaan.

– Isäni puolestaan oli alkoholisti, joka päätti päivänsä kuultuaan, että hänellä oli jäljellä vain pari kuukautta elinaikaa.

"Tuntui heti kodikkaalta"

Vuonna 2007 Esko sai kuulla saavansa asunnon Vailla vakinaista asuntoa ry:n avustuksella Sällikodista. Odotus oli ollut pitkä.

– Kysellessäni saumoja asuntoon minua pyydettiinkin käymään yhdistyksen toimistolle. Paikalle saapuessani ilmoitettiin, että täällä on heti paperit täytettäviksi. Puolen tunnin päästä minulla oli jo kämppä.

Sällikoti on asumisyhteisö vuosia kaduilla asuneille miehille.

– Paikka tuntui heti kodikkaalta ja lämpimältä. Luulen, että se on minun loppuelämän paikkani.

Asukkailta ei edellytetä muutoksia elämäntavoissa, mutta joitakin vastuita on.

– Väkivalta on kielletty. Alkoholia käytän edelleen.

Perheen puuttuminen ei harmita

Omaa perhettä Esko ei ole koskaan perustanut.

– Ei se oikeastaan harmita. Saan olla vapaa kuin taivaan lintu ottamatta turhaa migreeniä mistään.

– Tavallisena päivänä herään milloin nyt satun heräämään ja lähden Vertaistyön ja vapaaehtoistoiminnan keskukseen Vepaan. Vietän siellä aikaa ja autan välillä talon sisäisissä keikoissa, kuten puiden sahaamisessa. Varsinaisia töitä en tällä hetkellä tee tulevan leikkauksen takia.

Ei häpeä asunnottomuutta

Mikä oli pahinta asunnottomuudessa?

– Se, kun piti miettiä, mihin sitä piru päänsä seuraavana yönä kallistaa, Esko vastaa.

– En silti koskaan menettänyt toivoani, enkä ole ikinä hävennyt asunnottomuuttani. Olen kertonut kodittomuudesta avoimesti myös Asunnottomien yö -tapahtumassa.

Eskon mielestä asunnottomille tarkoitetut asuntolatkin ovat nykyään viihtyisämpiä kuin ennen.

– Perinteisiä asuntoloita ei oikeastaan enää ole: niistä on tehty vuokrakämppiä. Ja paikkoja on ilmeisesti tulossa lisää.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva



Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.