Kaivos tuli kylään: Paikalliset pettyivät kaivosyhtiön toimintaan

Keskustelu Talvivaaran kaivoksesta on käynyt kuumana. Yhtä äärilaitaa keskustelussa edustavat kaivosyhtiöiden omistajat, toista ympäristöjärjestöt. Käytännön tasolla kaivos vaikuttaa kuitenkin eniten lähialueilla asuvien elämään. Näitä kaivosten lähialueita on muuallakin kuin Talvivaarassa.

Raahen kaivokseksi ja Laivakankaan kaivokseksi kutsuttu alue sijaitsee Mattilanperällä, Pohjois-Pohjanmaalla, Perämeren rannalla. Outokumpu oy on kartoittanut alueen mineraaliesiitymiä jo 1980-luvulla, mutta hylkäsi hankkeen nopeasti. Seuraava kaivosvaltaus tehtiin alueella 90-luvulla. Endomines oy otti alueen haltuunsa aloittaakseen kaivostoiminnan, mutta mitään ei tehty yli kymmeneen vuoteen.

Vuonna 2005 alueen valtasi Nordic Mines Oy.  Yhtiö alkoi etsiä malmia alueella ja arvioi, että varannot olivat huomattavasti luultua suuremmat. Yhtiön rakennuttama kaivos valmistui alueelle vuonna 2011.

Kaivosta lähinnä oleva asutuskeskus on Piehingin kylä, kaivoksesta noin 15 kilometriä länteen. Piehingin kylätoimikunnan puheenjohtaja Markku Siuvatti kertoo, että kyläyhteisö suhtautui kaivokseen aluksi varovaisen positiivisesti ja kaivoksesta huolehtimista pidettiin lähinnä ympäristöjärjestöjen heininä.

– Sanottiin, että puhdistuksessa tulee olemaan käytössä paras mahdollinen teknologia ja että lähialueen vedet säilyvät juomakelpoisena, Siuvatti muistelee.

– Nyt en lähtisi niistä vesistä kahvia keittämään.

Kyläläisten epäluulot heräsivät jo kaivoksen rakennusvaiheessa. Rakennuttaja oli Siuvatin mukaan täysin holtiton ympäristön suhteen.

– Jo rakennusvaiheessa tuli saasteita, siinä ei ollut minkäänlaista kontrollia. Kalastus lopetettiin jo ennen kuin louhinta käynnistettiin. Istutetut kalat katosivat.

Nordic Minesin kaivoksenjohtaja Tom Söderman kiistää, että kaivoksesta olisi laskettu jätevettä minnekään muualle kuin mereen ja silloinkin vasta 2012, kun kaivostoiminta aloitettiin.

Purkuputki valmistui myöhässä

Kun Nordic Mines aloitteli varsinaista toimintaansa alueella, ilmapiiri kaivosta kohtaan muuttui Piehingissä yhä epäluuloisemmaksi. Kaivostoiminta aloitettiin vuonna 2011, noin vuotta ennen kuin vettä puhdistava purkuputki Perämereen oli valmistunut. Yhtiön jätevesialtaat alkoivat täyttyä ja se haki lupaa laskea jätteitään luonnonvesiin maaliskuussa 2012.

Piehingin kyläyhdistys vaati kaivostoiminnan välitöntä keskeyttämistä. Luontoaktiivit ja media ympäri maata kiinnostuivat kaivoksesta. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta kaivostoiminnan jatkumisen kannalta. Lupa laskea jätevesiä Tuoreenmaanojaan myönnettiin toukokuussa. Lupahakemuksen toinen allekirjoittaja oli virkavapaalla Nordic Minesin ympäristöpäällikkönä toiminut Pohjois-Suomen ympäristöylitarkastaja.

Lupa kumottiin Vaasan hallinto-oikeudessa syyskuussa, kaksi viikkoa ennen kuin lopullinen purkuputki valmistui.  Söderman totesi luvan kumoutuessa, että lupa oli haettu vain varotoimenpiteenä eikä sitä tarvinnut käyttää. Tämä sai suuren yleisön unohtamaan kaivoksen, mutta piehinkiläisille kaivos on tuonut mukanaan lisää epämiellyttäviä yllätyksiä.

Ennen kaivostöiden aloittamista kyläläisille oli kerrottu totuudenmukaisesti, että aiotaan louhia kultaa. Sen sijaan ympäristövaikutusten arviointi oli Siuvatin mielestä alkuun puutteellinen eikä siitä käynyt ilmi, että sivutuotteena pintaan nousee uraania.

– Kerrottiin sellaisia muunneltuja totuuksia, Siuvatti toteaa.

Mineraaliesiintymien "löytäjä saa pitää" -periaatetta perustellaan usein sillä, että se tuo investointeja Suomeen. Investointien ajatellaan tuovan alueelle myös työpaikkoja. Toisaalta usein puhutaan siitä, että työntekijät tuodaan halvemmista maista. Söderman kiistää väitteen: hänen mukaansa suurin osa Laivan kaivoksen 100 työntekijästä on Suomesta ja nimenomaan lähialueilta. Siuvatti ei kuitenkaan myönnä tuntevansa ketään, joka olisi töissä kaivoksessa.

– Muutamia kymmeniä raahelaisia siellä kai on töissä, en tiedä tarkkoja lukuja. Suurin osa on muualta.

Tutkintapyyntöjä tehty

Siuvatti uskoo, että yleinen mielipide kaivosta kohtaan voisi olla positiivisempi, jos yhtiö olisi toiminut sovitulla tavalla.

– Jos Nordic Mines olisi alusta asti hoitanut puhdistamisen kunnolla, niin asia olisi täysin erilainen. Nyt ympäristössä on jopa syanidia eikä mertakaan saada täysin myrkyttömäksi.

Söderman on toista mieltä. Hän kertoo, että ympäristölupien edellyttämä puhdistusjärjestelmä on ollut kokoajan kunnossa.

– Meillä on erillinen mittauspiste, jossa tarkistetaan, että jäteveden raskasmetallipitoisuudet ovat tarpeeksi pienet ennen kuin ne lasketaan mereen. Meillä on myös syanidin hajotuspiste, hän kertoo.

Merestä on kuitenkin löytynyt moninkertaisia sulfaattipitoisuuksia Nordic Minesin ympäristyölupahakemukseen nähden. Vaikka niistä ei terveyshaittaa mereen johdettuna ollutkaan, kyläläisten epäluulot istuvat jo tiukassa.

Viime vuoden lopussa Raahen eteläpuoliset kyläyhdistykset tekivät yhdessä tutkintapyynnön Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jotta jätevesien lasku mereen keskeytettäisiin. Useat alueen asukkaat ovat tehneet myös yksityishenkilöinä valituksia Ely-keskukseen. Jos tutkintapyynnöt eivät johda mihinkään, aikovat kyläläiset Siuvatin mukaan valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen.

Nyt Nordic Mines on hakeutunut yrityssaneeraukseen.  Laivan kaivos on tuottanut huomattavasti odotettua heikommin ja yhtiö etsii tällä hetkellä kaivokselle ostajaa tai yhteistyökumppania, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Kyläläisissä herättää kiinnostusta, pääseekö Nordic Mines kaivostoiminnan mahdollisesti lakatessa kuin koira veräjästä, jos tutkintapyynnöt johtaisivat toimenpiteisiin.

– Vähän vainoharhaisuutta tässä on, Siuvatti myöntää.

Mikäli kaivos jatkaa alueella, Siuvatin viesti on kuitenkin rakentava:

– Jos aletaan vielä louhia tai erotella, niin pitäisi kuunnella julkista mielipidettä. Eiköhän ne ole vähän viisastuneet.

– Nyt mekin tiedetään, että siellä missä on kultaa, on uraania.

Lue myös:

    Uusimmat