Mainos

"Isäni ja veljeni käyttivät minua piikana ja ryöstivät perintöni"

Oma isä ja kaksi veljeä kavalsivat röyhkeästi kaksikymppiseltä Pirkolta* hänen osuutensa perinnöstä. Pirkko kertoo 40 vuotta myöhemmin, miltä tuntuu, kun oma perhe pettää luottamuksen.

Pirkon ainoa "vika" oli se, että hän syntyi perheeseen, jossa tyttöjä ei arvostettu. Hän kasvoi isossa sisarusparvessa kolmen veljen ja 11 siskon joukossa.

Perheen isä teki alusta asti selväksi, ettei hän arvostanut tyttäriään millään lailla.

− Isä oli kiivas ihminen, uhkaava ja pelottava. En uskaltanut nousta häntä vastaan, en koskaan edes keskustellut hänen kanssaan. Äiti oli hyvä ihminen, meidän tuki ja turva, Pirkko kertoo taustastaan.

Pirkko pelkäsi jo nuorena, että jahka äidistä aika jättää, perheeltä menee koti alta. Isä jakoi puoliksi veljensä kanssa 1600-luvulta peräisin olevaan metsätilan, mutta he joutuivat maksamaan omille sisarilleen täyden rintaperillisen osuuden.

Kun äiti Pirkon pelkojen mukaisesti menehtyi vuonna 1972, isä halusi äkkiä eroon sekä osuudestaan tilasta että vastuusta alaikäisten lastensa suhteen.

Järkytys perunkirjoituksessa

Pirkko oli äidin menehtymisen aikaan 21-vuotias ja ehtinyt jo muuttaa omilleen. Isä kutsui hänet takaisin sukutilalle auttamaan karjanhoidossa ja perheen nuorimman tytön kaitsemisessa.

− Isä ja pojat suhtautuivat minuun kuin piikaan, he myös nimittivät minua näin.

Ei mennyt kauaa, kun isä otti puheeksi perintöasiat. Viesti oli perheen yhdeksän tytön osalta tyly. Isän mielestä ei tullut kuuloonkaan, että tytöt saisivat perintöä. Hän vaati, että kaksi perheen pojista ottaa tilan haltuun. Kolmas veli kärsi alkoholismista, ja hänet isä halusi pitää perinnön ulkopuolella.

− Meillä oli heinäkuussa perunkirjoitus. Minulle ja siskoilleni annettiin puoli vuotta aikaa luovuttaa perintöosuutemme pojille, Pirkko sanoo yhä suivaantuneena asioiden käänteestä.

Henkistä painostusta

Tilanne oli tukala. Pirkko halusi, että tila jää perikunnalle. Tällöin isä olisi omistanut puolet ja perikunta puolet, ja kenties asiaan olisi ajan kanssa keksitty kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Isä ja veljet olivat toista mieltä.

− Meitä siskoja alettiin kiristää ja painostaa henkisesti. Isä uhkaili, että tulee vielä hakemaan luovutukseen oikeuttavan paperin. Mutta minä päätin, etten taivu. Tiesin myös, ettei pojista ollut tilan jatkajiksi.

Tilanne kärjistyi lokakuisena iltana. Pirkko oli menossa nukkumaan, kun isä yllättäen kysyi, missä asiapaperi on. Pirkko ei vastannut mitään.

− Samassa hän hyökkäsi uhaten minua kohti. Vanhempi veljeni ehti estää väkivaltaisen tilanteen. Sitten isä syöksyi makuuhuoneeseeni. Hän kävi läpi kaiken, käänsi hyllyt ja jätti kaiken hujan hajan.

Kun Pirkko heräsi aamulla ja varmisti, että asiapaperi on tallessa piilopaikassa radiolaudalla radion takana, käsi haroi tyhjää.

− Paperi oli poissa. Etsin joka paikan, kaivoin isän ja veljien taskutkin. Kolmen vuorokauden jälkeen lähdin talosta. En uskaltanut nousta heitä vastaan, Pirkko sanoo.

Ovet säppiin

Perintöosuus ei ollut ainoa asia, mitä Pirkko menetti. Pian kävi selväksi, ettei sisko ollut enää tervetullut sukutilalle.

− Veljet saattoivat mennä kammariin nukkumaan tai laittaa oven lukkoon nähtyään, että pihaan ajettiin. Oli aivan hirveää, ettei voinut vierailla omassa lapsuudenkodissa.

Veljistä vanhimman kanssa keskusteluyhteys katkesi täysin. Nuorimmalle Pirkko ilmaisi suoraan pettymyksestä kaksikon käytökseen.

− Pojat tiesivät kyllä tehneensä väärin, mutta he ovat ahneita. Se voittaa rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden tajun. He ovat perineet isältä tavan käsitellä asioita.

"Haluan oikeutta"

Kului 15 vuotta, ettei Pirkko astunut jalallakaan lapsuutensa maisemiin. Molempiin veljiin yhteys katkesi vuosikymmeniksi. Elämä oli rahallisesti tiukkaa, ja Pirkon kontolle jäi lopulta myös perheen nuorimman sisaren kasvatus ja huoltaminen.

Kun isä menehtyi vuonna 1995, Pirkko sai annoksen uutta sisua.

− Päätin, että ennen kuin minusta aika jättää, ainakin herätän pojat siihen, miten väärin he ovat toimineet.

Lakimiesten pakeilla on käynyt ilmi, että asiapaperin varastaminen on rikos, mutta asia vanhenee juridisesti 30 vuodessa. Pirkko on keskustellut viime vuosina nuoremman veljensä kanssa tilanteesta. Hän on vihamielinen ja kieltää kaiken tapahtuneen. Pirkko vaatii silti tilintekoa menneisyyden suhteen.

− Nuorempi veli on myynyt vanhemmalle osuutensa tilasta, mutta he ovat tehneet keskinäisen testamentin. Pikkuveli oikein odottaa, että vanhin kuolisi, jotta hän perisi tilan, Pirkko sanoo päätään pyöritellen.

Pirkon mukaan tyttöjä väheksyvä asenne on Suomen maaseudulla yhä yleistä. Pojista leivotaan tilanjatkajia siinäkin tapauksessa, ettei heistä olisi siihen.

− Mutta naiset vahvistuvat koko ajan vaatimaan asioita oikeiksi. Itse uskalsin vasta nyt. Pahimman katkeruuden läpi olen jo päässyt, mutta ei naisia saisi kohdella näin, Pirkko painottaa.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.