Eläkeläinen, älä jää yksin!

Tuula Kivistö toimi 24 vuoden ajan liikuntaneuvojana Tampereella. Niiden jälkeiset 20 vuotta vierähtivät eläkeläisten kulttuuriohjaajana. Kymmenen vuotta sitten Kivistö päätti työuransa, mutta vaikuttaa yhä eläkeläisenä vanhassa toimessaan kulttuuriohjaajana.

− Järjestän luentoja vaihtelevista aiheista, vedän jumpparyhmää ja yhteislaulutilaisuuksia, tilaan esiintyjiä musiikin, taiteen ja kulttuurin saralta, Kivistö luettelee.

Työstä on tullut rakas harrastus, joka on kiinteä osa Kivistön elämää. Jaksamisen kanssa aktiivisella eläkeläisellä ei ole ongelmaa.

− Minähän elän näistä kerhoista! Olen saanut niiden kautta niin paljon ystäviä, Kivistö hehkuttaa.

Ystäviä ja tukea

Kivistö tunnistaa olotilan, joka iskee moneen eläkeläiseen pitkän työuran päättymisen kynnyksellä.

− Ihminen ajattelee, että nyt järjestän valokuvat ja alan liikkua. Sosiaalisten ympyröiden muuttuminen voi suunnitelmista huolimatta yllättää. Työ on iso osa elämää, ja yhtäkkiä työkaverit jäävätkin vanhalle työpaikalle.

On ihmisiä, jotka toteavat työuran päätteeksi ylpeinä, että hehän eivät mihinkään eläkeläiskerhoihin lähde. Kivistö toivoo, että ihmiset pääsisivät turhista ennakkoluuloistaan.

− Kerhotoimintaa on laidasta laitaan. Osassa tilaisuuksista käsitellään tiukkaa asiaa, arkojakin aiheita, jos sellainen kiinnostaa. Tarjolla on myös toimintaa, kuten retkiä ja konsertteja.

− Lisäksi kerhoista löytää ystäviä ja vertaistukea erilaisiin elämäntilanteisiin, Kivistö lisää.

Myöskään rahasta ei tarvitse tehdä toimintaan osallistumisen suhteen kynnyskysymystä. Erilaisista matkoista huolimatta toiminta ei ole elitististä, ainoastaan varakkaille eläkeläisille suunnattua.

− Osa toiminnasta on täysin ilmaista. Kannattaa tulla rohkeasti mukaan. Olen sanonut itse moneen kertaan ihmisille kaupungilla, että tulepa katsomaan itse, meillä on kerhoissa todella skarppia väkeä mukana.

Studio55/Jenni Kokkonen