Mainos

Asiantuntijat: Tässä syy heikkolaatuiseen rakentamiseen

Huonon rakentamisen kulttuurista puhutaan paljon ja hometalot nousevat jatkuvasti otsikoihin. Ongelmana on asiantuntijoiden mukaan rakennusaikaisen valvonnan puute ja Suomen lainsäädäntö, joka kohtelee kaikkia rakennuttajia samalla tavalla.

Sääsuojaus laiminlyödään, rakenteet kastuvat rakennusvaiheessa, rakennusmateriaaleja ei suojata. Materiaaleille jää turhia välivarastointivaiheita niin, että ne kastuvat. Koska on kiire, betonirakenteet eivät ehdi kuivua, rakennusmestari Matti Eklund luettelee virheitä, jotka johtavat kohuihin heikkolaatuisesta nykyrakentamisesta ja hometalohelveteistä.

Myös ympäristöministeriön hometalkoiden päällikkö Juhani Pirinen kertoo, että jos suojauksesta ei ole erikseen sovittu sopimuksessa, se tehdään juuri ja juuri lain kirjaimen mukaan. Kun rakennusurakan hinta kilpailutetaan, ne urakoitsijat, jotka eivät ole budjetoineet materiaalien ja rakennuksen sääsuojausta mukaan, pärjäävät paremmin. Ja mitä enemmän rakennusvaiheessa onnistutaan säästämään, sitä suuremmat katteet kiinteästä hinnasta jää urakoitsijayritykselle.

Urakkahinta ei ole ainoa asia, johon kilpailu kohdistuu. Usein rakennuttajat kilpailevat myös urakka-ajalla. Tämäkin johtaa Eklundin mukaan siihen, että työvaiheista tingitään.

Rakennusvalvojan työ on valvoa sitä, että maankäyttö- ja rakennuslakia noudatetaan kosteudelta suojautumisessa kovasta kilpailusta huolimatta. Hänen arvionsa varassa on, kuinka tarkkaan lakia tulee noudattaa. Valvonta on kuitenkin vaihtelevaa. Pirinen selittää, että osa rakennusviranomaisista ei edellytä edes suunnitelmaa kosteudelta suojautumiselta ja Eklundkin valittelee, ettei osalla kunnista ole valvontaan riittäviä resursseja.

– Ei viranomaisilla ole mahdollisuutta valvoa sitä, että kosteudenhallinta toteutetaan sopimusten mukaisesti. On aika poikkeus, että viranomaiset huomauttaisivat asiasta, Eklund kertoo.

Vahinkojen osoittaminen jälkikäteen hankalaa

Noin vuosi rakennuksen käyttöönoton jälkeen sille tehdään vuositarkastus, jossa kohde käydään läpi. Asunto-osakkeen omistaja voi silloin ilmoittaa havaitsemastaan virheestä rakennuksessa.  Eklund selittää, että kahden vuoden ajan rakennuksen käyttöönotosta on rakentajan vastuulla näyttää toteen, ettei virhettä ole tapahtunut. Jos virheen havaitsemisessa kuluu yli kaksi vuotta asunnon käyttöönotosta, siitä voi vielä valittaa, mutta todistustaakka siirtyy asunnon omistajalle.

Jos rakentaminen on tapahtunut sopimusten vastaisesti ja kosteusvaurio syntyy, tilaajalla on takuuajan puitteissa oikeus vaatia rakenne korjattavaksi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Vaikka rakennuttaja olisi määritellyt kosteudelta suojautumisen sopimuksessa ja valittaisi virheestä ajallaan, ongelmaksi voi nousta kosteusvaurioiden määrittely.

– Lain tulkinnat lähtevät siitä, että kyseessä on vaurio vasta, jos kosteudesta on jotain haittaa. Jos joku rakenne on kostea, muttei vielä homehtunut, haittaa ei pystytä todentamaan, Pirinen kertoo.

– Terveyshaittaa tulkitaan terveydensuojelulain mukaisesti ja rakennuksia rakennetaan maankäyttö- ja rakennuslainmukaisesti eivätkä ne vastaa täysin toisiaan.

Siitä, milloin homehtuminen on vahingollista, on vain viitearvoja, sillä tarkkaa määritelmää "haitalliselle" ei ole kirjattu lakiin. Urakoitsijat käyttävät Pirisen mukaan usein hyödykseen mahdollisuutta kiistää vaurio, sillä ongelman korjaaminen on urakointiyritykselle valtava kustannus.

– Totta kai, jos urakoitsija joutuisi laittamaan kaikki pinnat uusiksi, se maksaisi kymmeniä tuhansia euroja. Kate menee kokonaan ja kohteesta tulee tappiollinen.

"Lainsäädäntöä kehitettävä"

Pirinen lähtisi korjaamaan rakennuttamisen ongelmia lainsäädännön kautta. Tällä hetkellä laki asettaa yksittäisen omakotitalon rakennuttajan samalle viivalle toimitiloja rakennuttavan rakennuttajayrityksen kanssa.

– Lainsäädäntö lähtee nyt siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa kaikesta ja hänen täytyy sopimuksen kautta siirtää vastuuta eri tahoille. Se vaatii tavalliselta ihmisiä sellaisia tietoja ja taitoja, joita hänellä ei millään voi olla, Pirinen ihmettelee.

– Lainsäädäntöä pitäisi kehittää niin, että kun kyseessä on kertarakennuttaja, vastuu siirtyy suoraan suunnittelijoille, työnjohtajille ja urakoitsijoille eikä vastuun siirtymistä voisi sopimusteknisesti vesittää.

Eklund lisää, että kehitettävää olisi myös rakennusmestareiden koulutuksessa.

– Nykyään työssä oppiminen tapahtuu opiskelun yhteydessä eikä valmistuvilla ole mitään käytännön kokemusta työnjohtamisesta. Etenkin kun on vieraskielisiä työntekijöitä vastassa, he eivät osaa näyttää käytännössä,  miten asiat pitäisi tehdä, Eklund päivittelee.

– Ihmiset eivät halua enää lähteä monttuun rypemään, vaikka sieltä se on lähdettävä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.