Mainos

Asiantuntija paljastaa: Henkilökuntaa kielletään puhumasta vanhustenhoidon epäkohdista

Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan uusi vanhuspalvelulaki on moderni mutta hampaaton. Kivelä huomauttaa, että paljon positiivisia muutoksia sisältävä laki jää ylimalkaiselle tasolle. Hyvää laissa on kuitenkin työntekijöiden ilmoitusvelvollisuus hoidon epäkohdista.

Sirkka-Liisa Kivelän mukaan uudesta vanhuspalvelulaista puuttuvat muun muassa ongelmien ehkäisemiseen ja lain valvontaan liittyvät seikat.

– Lakia leimaa hampaattomuus, se on vielä liian yleisellä tasolla. Tarvittaisiin seuraus- ja raportointijärjestelmä sekä vanhusasiamies, jotka olisi määrätty laissa, toteaa professoriKivelä.

Eräs epäkohta on lain rikkomisesta seuraavat sanktiot, sillä sanktioita ei ole mainittu.

– Olemme nähneet, että kunnat viis veisaavat laista. Pitää olla selkeät argumentit, jotta lain rikkojaa vastaan pääsee taistelemaan oikeudessa.

Ammattitaidon takaaminen tulisi Kivelän mielestä kirjata lakiin selkeämmin.

– Henkilökunnan koulutus ja sen määrä ovat ongelmallisia asioita laittaa lakiin, mutta niistä pitäisi kyllä mainita, hän huomauttaa.

Lakiin tulisi kirjata myös vanhusasiamiehen viran sekä toimiston perustaminen.

– Laista puuttuu ikäihmisten yleisiin oikeuksiin, kuten palveluoikeuksien seurantaan ja raportointiin, tarvittava elin. Elin seuraisi lain toteutumista ja ongelmia ja veisi tietoa päättäjille. Vanhusasiamies pitää saada ja hänelle toimisto, listaa Kivelä.

Ilmoitusvelvollisuus toisi rauhaa työpaikalle

Työntekijöiden osalta uusi asia laissa on ilmoitusvelvollisuus. Jos työntekijä huomaa hoidossa kaltoin kohtelua, epäkohtia tai epäkohdan uhkia, hän on velvoitettu ilmoittamaan asiasta eteenpäin. Kivelä on asiaan tyytyväinen.

– On äärimmäisen tärkeää, että ilmoitusvelvollisuus on laissa turvattu, painottaa Kivelä.

– Henkilökunnassa on paljon positiivisia ihmisiä, jotka haluavat että palveluiden laatu olisi hyvä. Mutta he eivät uskalla ilmoittaa epäkohdista. Kun joku on yrittänyt tuoda laatuongelmia esiin, hänet on pahimmassa tapauksessa irtisanottu.

Kivelä kertoo saaneensa useita yhteydenottoja hoitajilta, joita on kielletty kertomasta, puhumasta ja kirjoittamasta omalla työpaikallaan toteamistaan vanhustenhoidon ongelmista.

– Minulle on tullut useampia puhelinsoittoja, joissa hoitohenkilökuntaan kuuluva on kertonut joutuneensa vaiennetuksi, kun hän on yrittänyt puhua hoidon kehittämisestä.

Muiden puolustaminen vaatii taistelua työpaikasta

– Yksi minuun yhteyttä ottanut henkilö joutui viemään asiansa hallinto-oikeuteen asti. Kun hän puhui ongelmista työpaikallaan ja yritti kehittää hoitoa, häntä ryhdyttiin kohtelemaan kaltoin. Häntä kiusattiin työpaikalla, ja lopulta hänet irtisanottiin. Hän voitti hallinto-oikeudessa.

Kivelä muistuttaa, että Ruotsissa säädettiin laki vastaavasta ilmoitusvelvollisuudesta muutama vuosi sitten, ja sillä on ollut positiivisia vaikutuksia.

Kivelä odottaa luottavaisin mielin vanhuspalvelulain toteutumista. Menneissä eduskuntavaaleissa suurista puolueista ainoastaan keskustan ja RKP:n puheenjohtajat eivät tukeneet vanhuspalvelulakia. Niin kokoomuksen, SDP:n kuin perussuomalaistenkin puheenjohtajat olivat sitä mieltä, että laki on saatava.

Kuntien vastuuta painotettava laissa

Sirkka-Liisa Kivelä painottaa kuntien vastuuta palvelujen järjestäjänä ja turvaajana.

– Kuntien pitää taata vanhuksille järjestettävät palvelut. Palvelujen järjestäminen on kuntien velvollisuus jo nykyisten lakien perusteella.

Tällä hetkellä kunnat ostavat paljon vanhusten asumis- ja muita palveluja yksityisiltä tahoilta.

– Palvelut ovat pirstoutuneita. Toisen palvelun tuottaa toinen firma ja toisen taas toinen, eikä kunnissa ole riittävää koordinaatiota palvelukokonaisuuden turvaamiseen.

Subjektiivinen oikeus on lain onnistunein kohta

Kivelän mukaan lain tärkein pykälä on tarpeen arvioinnin perusteella taattava subjektiivinen oikeus palveluihin.

– Subjektiivinen oikeus olisi vanhusten kohdalla eri asia kuin lasten päivähoidossa, jossa hoito-oikeus ei perustu arviointeihin.

– Tämä subjektiivinen oikeus määräytyy iäkkään terveyden ja toimintakyvyn monipuolisen arvioinnin ja sen perusteella tehtävän palvelutarpeen määrittämisen mukaan.

– Jos pystyn kävelemään ja asumaan itsenäisesti ja olen terve päästäni, ei minun tarvitse päästä palveluasumiseen. Jos minulla on Alzheimerin tauti, enkä muista syödä tai peseytyä kotona, niin minulla on oikeus.

– Tai jos minulla on aivohalvaus, enkä pysty liikkumaan tai laittamaan ruokaa kotona, niin minulla on subjektiivinen oikeus saada kotiin näitä palveluja, riippuen halvauksen asteesta ja kyvystäni.

Lakiluonnoksesta puuttuvat myös kemiallisen ja mekaanisen rajoittamisen ehkäisy. Kivelän mukaan laissa olisi pitänyt mainita psyykenlääkkeiden käytöstä ikäihmisten rajoittamisessa. Lääkkeet voivat olla omiaan heikentämään ikäihmisen kuntoa. Tällöin katseet kääntyvät jälleen ammattitaidon takaamiseen.

– Kun muistisairaalle annetaan niin paljon psyykenlääkkeitä, että niiden vaikutuksesta jalat menevät heikoiksi, se on osaamisen puutetta ja sitä, että ei ymmärretä potilaan käyttäytymistä.

Kuvat: Colourbox

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.