Mainos

Vinkit ruskamatkalle – valloittaisitko Noitatunturin?

Tunturivaellus on elämys, mutta ennen reitin valintaa on arvioitava oman kunnon kestävyys. Varusteitakin tarvitaan.

Suomessa on 37 kansallispuistoa, joissa vierailee vuosittain kaksi miljoonaa kävijää. Yksi suosituimmista kohteista on Pelkosenniemen ja Kemijärven alueella sijaitseva Pyhän-Luoston kansallispuisto, joka muodostuu vuonna 1938 perustetusta Pyhätunturin kansallispuistosta ja sen luoteispuolella sijaitsevasta Luoston alueesta.

Yli kaksi miljardia vuotta sitten muodostunut Pyhän tunturijono on itä-länsisuuntainen ja pituudeltaan kymmenisen kilometriä. Aikoinaan korkean vuorijonon pehmeämpi kiviaines on eroosion ja jääkausien ansiosta rapautunut pois ja jäljelle on jäänyt lähinnä kovaa kvartsiittia, jota on erikokoisina lohkareina maastossa ja tunturien rinteillä valtavia määriä.

Pyhän kolme tunnetuinta huippua ovat itäisimpänä sijaitseva Kultakero, jota kutsutaan myös Ykköseksi. Muut laet eli kerot ovat Ukonhattu eli Kakkonen ja läntisin ja myös korkein huippu Noitatunturi eli Kolmonen.

Noitatunturi on pyhä paikka

Noitatunturi on saamelaisten vanha seitatunturi. Sen huippu kohoaa 540 metrin korkeuteen ja tunturin ylittävä 12 kilometriä pitkä vaellusreitti on merkitty opasteissa mustaksi eli vaativaksi. Vaativuus tosin on jokaisen vaeltajan itse arvioitava, mustan koodin lisäksi mitään muita varoituksia tai ohjeita ei opasteissa anneta. Myös sääolosuhteiden äkillinen muuttuminen saattaa tehdä reitistä arvioitua raskaamman. Vaelluksen arvioitu kesto on tauoista ja vaeltajasta riippuen 5 – 8 tuntia.

Nestettä ja ravintoa tarvitaan

Luontokeskus Naavasta lähtevän reitin alkumatka on miellyttävän tasaista puistokävelyä, jonka aikana voi hengästymättä ihailla jylhiä Lapin maisemia ikimetsineen ja keloineen. Ennen Noitatunturin valloitusta kannattaa kiertää reilun kilometrin mittainen Tunturiaapan luontopolku, jossa kulku sujuu vaivattomasti vastikään uusittuja pitkospuita pitkin. Luontopolun varrella keskellä aapaa on myös lintutorni.

Luontopolulta matka suuntautuu Oravalammen laavulle, jossa pitää kunnolla tankata sekä nestettä että ravintoa ennen tunturiin suuntaamista.

Maisemat palkitsevat

Noitatunturille nouseminen vaatii kohtuullisen kovaa kuntoa ja sinnikkyyttä. Haastetta aiheuttaa erityisesti juurakkoinen ja kivikkoinen maasto, jonka jyrkkyys lisääntyy huippua lähestyttäessä. Puuston loputtua jäljelle jää vain lohkareista kivikkoa, jonka päällä puurastein merkitty reitti kulkee. Alempana reittimerkinnät on tehty oranssilla maalilla puihin ja kiviin ja risteyskohdat on viitoitettu, joten eksymismahdollisuutta ei ole. Raskaan nousun jälkeen Noitatunturin huipulle pääsy palkitsee hengästyneen vaeltajan upealla peräpohjolalaisella maisemalla tuntureineen ja aapasoineen.

Alastulossa hieman helpottaa

Alaspäin tulo on jo huomattavasti helpompaa, mutta silti väsyneen vaeltajan on kivikkoisessa maastossa edelleen tarkkaan katsottava, mihin jalkansa astuu.

Noitatunturilta reitti jatkuu Annikinlammen kautta Karhunjuomalammelle, jossa on Metsähallituksen ylläpitämä tupa ja parikin laavua nuotiopaikkoineen. Loppumatka sujuu Lapin suurinta kurua eli Isokurua pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Isokurun läpi reitti kulkee noin kilometrin verran mukavasti pitkospuita pitkin. Matkan varrelta löytyvät uskomattoman kauniit luontokohteet Pyhänkasteenlampi ja Pyhänkasteenputous, joiden nimet kertovat 1600-luvulla tapahtuneesta saamelaisten kristinuskoon käännyttämisestä.

Varaudu kunnolla

Pyhän-Luoston kansallispuiston merkityistä vaellusreiteistä löytyy varmasti jokaiselle sopiva vaihtoehto. Kokemattoman tai heikompikuntoisen ei kannata ensimmäisenä lomapäivänään lähteä vaeltamaan suoraan tunturin laelle, vaan tutustua ensin rauhassa helpompiin reitteihin. Samalla voi kuulostella omaa kehoaan ja arvioida mahdollisuuksiaan vaativampiin suorituksiin.

Päivän kestävällä vaelluksella ei tarvita paljon varusteita, mutta liian vähäinenkin varustautuminen kostautuu nopeasti. Tärkein varuste on kunnolliset, mielellään varrelliset ja paksupohjaiset vaelluskengät. Lenkkitossuilla tai kumisaappailla ei kannata tunturiin lähteä. Vaatetuksessa on otettava huomioon vaatteiden lisäys- ja vähennysmahdollisuus, Noitatunturille noustessa paita nimittäin kastuu varmasti säästä riippumatta.

Mukaan kannattaa ottaa myös kartta, vaikka merkityiltä reiteiltä ei käytännössä voi eksyä. Kartta on suureksi avuksi reittiä suunniteltaessa ja matkan edetessä se myös helpottaa mahdollisten uusien reittivalintojen tekemistä.

Kevyeen päiväreppuun varataan riittävästi juotavaa, sekä suolaista ja makeaa purtavaa. Makkarapaketti ja sinappituubi riittävät hyvin suolaisen nälkään, suklaata tai lakritsipatukoita kannattaa varata äkillisiin verensokerin heilahteluihin. Metsähallitus tarjoaa nuotio- ja laavupaikoilla polttopuut, joten repussa pitää olla tulentekovälineet ja puukko. Hyvä on varautua hiertymien ja rakkojen hoitoon, ja pieni ensiapupakkaus ei repussa paljon paina. Kesäaikaan vaellettaessa sääskiä voi yrittää torjua parhaaksi katsomallaan tavalla, ruska-aikaan önniäisiä ei enää ole. Vielä tarvitaan mukaan rulla vessapaperia ja aurinkoisella säällä aurinkolasit ja reippailu voi alkaa.

Älä ota riskejä

Jokainen vaeltaja tai ryhmä on tunturissa omillaan, joten mitään riskejä kuten reitiltä poikkeamista on turha ottaa. Kansallispuiston alueella reitiltä poistuminen on jopa kielletty. On myös muistettava, että  Lappi on erämaata ja saattaa kulua tuntikausia, että ketään ei tule vastaan. Pyhän-Luoston alueella kännykät pääsääntöisesti toimivat, joten hätätilanteessa apua saa toki hälytettyä.

Onnistuneen tunturivaelluksen jälkeen olo on miellyttävällä tavalla uupunut, ja vaivanpalkkana on kohonnut kunto ja elämys, joka ei paljon maksa.

Kuvat: Kyösti Aalto

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.