Mainos

Suomessa lähes 200 vuotta toimineen mielisairaalan naispotilaat olivat usein lapsentappajia

Seilin sairaalasaaressa työskennellyt ja asunut Keijo Alastalo on nähnyt ja kuullut monta traagista tarinaa.

Keijo Alastalo tuli koulupoikana kesätöihin Seilin saarelle vuonna 1957. Saaristomerellä, noin 30 kilometrin päässä Turusta sijaitsevalla saarella toimi tuolloin vielä mielisairaala. Keijo teki heinä- ja maatöitä yhdessä Seilin potilaiden kanssa.

–Yksi karkasi heinäpellolta heinähangon kanssa. Häntä sitten yritettiin saada kiinni ja varoa ettei saa osumaa. Toinen osasi kaksinkertaisen kertotaulun, ja hänet lähetettiin aina kauppaveneelle, koska veneen kauppias saattoi laskea loppusumman tahallaan väärin. Kolmas saattoi puhua yhtenä päivänä vain ruotsia, toisena venäjää ja kolmantena saksaa, Alastalo muistelee työkavereitaan.

Alastalo kertoo, että koululaiselle kesätyö Seilissä oli ihanteellinen: sai tehdä peltotöitä, ajaa hevoskärryä ja palkkakin oli sama kuin vakituisilla työntekijöillä.

Nauvon edustalla sijaitsevan Seilin saaressa toimi sairaala yli 350 vuotta. 1600-luvulta lähtien sinne lähetettiin spitaalisia ja mielisairaita. Viimeisen spitaalipotilaan kuoltua vuonna 1785 saari toimi pelkästään mielisairaalana aina vuoteen 1962 asti.

Traagisia tapahtumia ja kohtaloita

Alastalo tuntee Seilin historian hyvin, sillä hänen sukunsa on asunut ja työskennellyt siellä monien sukupolvien ajan. Alastalon äidin isoisä muutti saarelle vuonna 1868. Keijo syntyi Helsingissä, mutta hän tuli äitinsä mukana saarelle jo vauvana.

Seilin mielisairaalan potilaat olivat vain naisia vuodesta 1889 alkaen. Yleisin syy Seiliin joutumiselle vielä 1900-luvun puolivälissäkin oli hyvin traaginen.

– Moni joutui sinne tapettuaan lapsensa. He olivat piikoja, jotka isäntä oli tehnyt raskaaksi ja hylännyt. Naiset olivat seonneet siitä. Eräs nainen oli tuonut kuolleen lapsensa monena päivänä mukanaan töihin, Alastalo kertoo.

Alastalon äiti auttoi Seilissä pyykkärinä työskennellyttä äitiään. Nuori tyttö joutui kerran väkivaltaisen potilaan hakkaamaksi.

– Eräs hullu löi silloin 13-vuotiasta äitiäni päähän sillä seurauksella, että hän kärsi loppuelämänsä pääkivuista. Potilas oli riehunut aiemmin ja rangaistuksena tästä jäänyt ilman kahvia.

Seili oli monelle myös turvapaikka

Saaren historiaan mahtuu monta traagista tarinaa ja ihmiskohtaloa. Pro Seili-Själö ryn puheenjohtaja Alastalo sanoo silti, että Seilistä voi liikkua turhankin synkkiä juttuja. Jos joku riehui, hänet suljettiin rauhoittumaan omaan huoneeseensa eikä mihinkään eristysselliin.

– Se, että potilaat olisivat kuolleet nälkään ja kärsineet sota-aikana enemmän kuin rintamalla, ei pidä paikkaansa. Ruokaa oli aina riittävästi Seilissä, ja sota-aikaan saari oli monelle turvapaikka.

Alastalo muistelee, että potilaiden joukkoon mahtui myös ei niin traagisia tapauksia.

– Ei kai se nyt niin kauheaa ollut, jos joku kuvitteli olevansa Kreikan prinsessa.

Seiliin tulleet potilaat jäivät sinne usein loppuiäkseen.

– Kerran kysyin eräältä potilaalta, että oletko hakenut pois täältä. Hän vastasi mulle, että Keijo en mä nyt niin hullu ole, Alastalo muistelee.

Nykyään Seilissä toimii Turun yliopiston alainen Saaristomeren tutkimuslaitos. Monet alkuperäiset rakennukset ovat vielä pystyssä ja ne on muutettu tutkijoiden työtiloiksi.

Studio55.fi/Piritta Palokangas


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.