Studio55.fi

Suomalaismelojan huikeat seikkailut: Kahden metrin päässä maitovalaista Vienanmerellä!

Melontaharrastus on kuljettanut Auli Köresaarta pitkin maailman vesiä aina Etelä-Afrikkaa myöten. Auli kertoo Studio55.fille seikkailuistaan lähellä ja kaukana.

Tallinna

Tallinnan-melonta, "edullinen risteily", on vuotuinen traditio. Olen ollut mukana 5−6 kertaa. Avovettä on Porkkalan uloimmista saarista Tallinnan edustalla olevan Naissaaren pohjoiskärkeen vajaa 40 kilometriä, josta on vielä 20 kilometriä Tallinnaan.

Ylitys kestää keleistä ja porukasta riippuen kuudesta yhdeksään tuntia. Matkalla pidetään kelluntataukoja puolentoista tunnin välein, jolloin voi rauhassa syödä ja juoda.

Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikka on kaukaisin paikka, missä olen melonut. Viimeistään siellä tajusin, että Pohjoismaiden vapaus on jotain uskomatonta ja Suomen saaristo on fantastinen laakeine silokallioineen.

Suurilla merillä Atlantilla ja Intian valtameressä meloessa aallot ovat suurempia, mutta leppeinä mukavia. Sääennusteet on katsottava hyvin tarkkaan ennen vesille menoa saarettomalla rannikolla, jossa korkeat vuoret reunustavat merta. Maihinnousupaikkoja ei juuri ole.

Vienanmeri

Lähdimme Vienanmeren rannalla sijaitsevasta Vienan Kemistä 40 kilometrin päähän Solovetskin luostarisaarelle. Jäimme saaren edustalle odottamaan valkoisia maitovalaita, jotka tiettävästi tulevat silliparvien perässä niemennokkaan.

Siinä vaiheessa jännitti hieman, kun näimme kajakin pituisten, viisimetristen ja tonnin painoisten valaiden tulevan muutaman metrin päästä. Niin massiivinen otus voi heittää halutessaan kajakin kumoon vain massallaan. Aggressiivisia maitovalaat eivät ole. Oli myös jännittävää kokea kosken kaltainen vuorovesivirtaus keskellä merta.

Koko Suomen etelärannikko

Suomen rannikon olen melonut kaksi kertaa. Ensin Vironlahdelta Tornioon ja viimeksi vuonna 2008 Torniosta Vironlahdelle. Matka on suunnilleen 1 300 kilometriä. Viimeksi reissu kesti 30 päivää, koko kesälomahan siihen meni.

Viimeisellä reissulla ei ollut yhtään taukopäivää. Lyhimmillään meloimme päivässä 13 kilometriä, pisimmillään 70. Missään vaiheessa emme vetäneet piippuun vaan rennosti melanveto kerrallaan. Vaaratilanteita matkalla ei tullut. Säätiedotteet sain radiosta sekä tekstiviestillä kolmen tunnin välein.

Ikimuistoista retkillä on ollut ihmisten ystävällisyys. Rannoilla tapaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita melonnasta ja saattavat tarjota kahvit, saunan ja yösijan.

Vaaratilanne

Yksi yleinen harhaluulo on, että kajakki kaatuu helposti. Kokeneen melojan käsissä lastattu kajakki on varsin turvallinen vehje, ja kaiken lisäksi halpa ja ekologinen.

Muistan omalta kohdaltani vain yhden vaaratilanteen. Lähdin 1990-luvun alussa ensimmäiselle pitkälle meriretkelleni, Porkkalan ulkokautta Helsinkiin. Merellä puhalsi kohtalainen itätuuli, joka nostatti aallokon.

Tämä on ainoa kerta, kun olen oikeasti väsynyt meloessa. En ehtinyt päästä Kytölle saakka, kun lihakseni alkoivat täristä. Sain pidettyä itseni pystyssä, mutta minulla ei ollut voimaa tehdä mitään.

Onneksi aallokko vei rantaan päin. Rantaan päästyäni nukahdin heti. Mukaan tullut kaveri keitteli sillä aikaa ruokaa. Kun heräsin, söin eväät ja jaksoin taas jatkaa matkaa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

Sisältää tuotesijoittelua

Osa tämän sivuston sisällöstä on toteutettu yhteistyössä mainostajien kanssa.

Sulje