Mainos

Suomalaiset kertovat: Näin meidät ryöstettiin Espanjassa

Matkustamiseen kuuluvat erilaiset kommellukset, sillä ne tekevät matkasta ikimuistoisen. Tässä on kolme tarinaa epäonnisista reissaajista, jotka joutuivat pitkäkyntisten uhreiksi Espanjassa.

Kanariansaaret

Susan matkusti ystävänsä kanssa Kanariansaarille vuonna 2003. Toverukset joutuivat huijauksen kohteeksi, pariinkin otteeseen.

Kävelykadulla kaveruksia vastaan tuli ruusuja myyvä nainen. Hän tökkäsi ruusut matkalaisten paitojen kaula-aukkoihin ja sanoi, että kauniille tytöille ruusut vain 50 senttiä kappale. Halpa hinta sai tytöt kaivamaan lompakot esiin. Ruusun hinnaksi tuli lopulta 50 euroa.

– Kun ystäväni rupesi etsimään sopivaa kolikkoa, nainen heilutteli sormiaan lompakon lähellä ja sanoi: "This kind of money". Samalla ystävä veti vaistomaisesti lompakkoa itseään vasten pois naisen käsien ulottuvilta. Molemmat kyllä katsoimme tiiviisti lompakkoa koko ajan, mutta siinä se seteli vain lähti lätkimään, Susan ihmettelee.

Paikallisesta koruliikkeestä Susan osti kultakorun äitinsä tulevia 50-vuotisjuhlia ajatellen.

– Koru, jota katselin ja josta myös katsoin kullan aitousmerkit, ei ollutkaan se sama, minkä myyjä paketoi ja antoi minulle matkaan. Koru paljastui kissankullaksi, kun äitini oli ehtinyt sitä pitää jonkin aikaa ja korun lukko oli pettänyt, Susan harmittelee.

Katuparturissa tmatkailaiset tekivät sen virheen, etteivät he kysyneet letityksen hintaa etukäteen. Lettien hinta oli noin kuusi euroa kappale. Aika kova siihen nähden, ettei niissä ollut mitään ihmeellistä, eikä letittämiseen mennyt aikaa kuin viisi minuuttia.

Vastoinkäymisistä huolimatta naiset nauttivat lomastaan, eikä matkustusinto laantunut. Ja ehkä he oppivatkin jotain.

– Tämän jälkeen olen matkustellut Ranskassa ja Italiassa pienissä kaupungeissa ja kylissä, joissa turismi ei ole vielä niin raadollisella tasolla kuin Kanariansaarilla ja joissa turisteja arvostetaan aivan eri tavalla. Matkustaminen ei kyllä pelottanut silloin eikä nytkään, kaikkea kun voi sattua kotosuomessakin, Susan toteaa.

Las Palmas

Tauno suuntasi 1990-lopulla vaimonsa kanssa lomalle Las Palmasiin, Kanariansaarille. Oli iltapäivä, kun pariskunta nousi linja-autosta. Bussin ulkopuolella Tauno siirsi olkalaukun selän puolelle, jotta matkatavaroita olisi helpompi nostaa.

Hotellille saavuttuaan Tauno huomasi, että laukusta on hävinnyt lompakko. Lompakon mukana meni käteistä, ajokortti ja pankkikortti. Kahden viikon loma oli vasta alkanut.

– Emme ehtineet edes kirjautumaan hotelliin. Onneksi toisella oli pikkuisen rahaa ja poika lähetti lisää, Tauno toteaa.

Tauno ehti sulkea pankkikortin, eikä kuluja ehtinyt syntyä. Ajokortilla sen sijaan oli joku vuokrannut auton ja huristellut ympäri saarta.

Tauno teki ilmoituksen paikallisella poliisiasemalla, mutta vastaavia näpistyksiä tapahtuu niin paljon, että syyllisiä on vaikea tavoittaa. Tauno ei ole edes varma, oliko varas paikallinen vai kenties suomalainen.

– Minulle jäi tapauksesta vähän outo kuva. Kun palasimme Suomeen, meille tuli postikortti Helsingistä. Siinä ei ollut mitään nimeä. Me emme antaneet matkalla henkilötietojamme kenellekään. Mutta laukusta hävisi papereita, joissa oli meidän osoite, Tauno pähkäilee.

Malaga

Aila lähti Malagaan katsomaan siellä opiskelevaa tytärtään. Lentokentältä he hyppäsivät taksiin ja huristivat rauhalliselle asuinalueelle. Naiset nousivat taksista tyttären, jyrkässä mäessä sijaitsevan, kodin portilla. Kun kyyti ajoi pois, kaksi nuorta ajoi mopolla mäkeä alas ja nappasi Ailan laukun.

Kaikki tärkeät tavarat olivat tietenkin samassa paikassa eli laukussa. Aila tietää, että yleensä neuvotaan pitämään laukku kainalossa, mutta hänellä se oli kädessä ja siis helposti siepattavissa.

– Ensin juoksin heidän peräänsä ja huusin, huonolla espanjalla, että jättäkää edes passi, Aila kuvailee tilannetta.

Hän juoksi vielä pitkään pitkäkyntisten perään, yhä syvemmälle asuinalueelle. Nuoria hän ei saanut kiinni, mutta eräs mies oli löytänyt hänen laukkunsa. Siellä oli tallessa passi.

– Sen verran meni viesti perille. Olisi varmaan pitänyt huutaa, että jättäkää myös rahat ja kortit, Aila nauraa.

Aila lähti tyttärensä kanssa selvittämään asiaa poliisiasemalle, espanjaksi. Siellä oli muitakin kohtalotovereita. Poliisi oli kuitenkin neuvoton tilanteen kanssa. Alueella on useita liigoja, ja mopolla liikkuvia rötöstelijöitä on vaikea saada kiinni.

– Loma sujui köyhästi. Tytär toimi pankkina, mutta ei se antanut minun ostella mitään turhuuksia. Oli tietysti hyvä, että oli edes sellainen mahdollisuus, Aila muistelee.

Suomessa oleva sisko sulki kortit, joten ainoa menetys oli käteinen, jolla Ailan oli tarkoitus ostaa jouluherkkuja.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.