Remu vankila-ajastaan: Kyllä siinä nuppi vähän napsahtaa

1980-luvulla Katajanokan vankilassa vietetty aika on painunut hyvin Remu Aaltosen mieleen. Muusikko luki tiilenpäitä kahdeksan kuukauden ajan eristyssellissä ennen varsinaista tuomiotaan huumerikoksista.

− Olin kahdeksan kuukautta täysin yksin, kirjoittelin vaan biisien sanoja. Kun menin vessaan, pamppu oli vieressä. Kyllä siinä yleensä nuppi vähän napsahtaa. Mutta se kasvattaa äijän luonnetta, Remu toteaa.

Tunnettu rokkari ei kuitenkaan muistele pahalla omaa aikaansa Katajanokalla.

− Pamput oli kivoja mua kohtaan. Ne juttelivat mulle iltaisinkin, vaikka eivät olisi saaneet. Ne heittivät läppää, ettei mun kuuppa olisi mennyt ihan himmeeksi. Tosin sanoin niille, että se on kyllä mennyt jo ajat sitten, muusikko kertaa nauraen.

Serkun kanssa yhteissellissä

Remua odotti yllätys siinä vaiheessa, kun hän vihdoin vapautui eristyksestä. Vastassa oli serkku, joka oli junaillut Remun kanssaan yhteiseen selliin.

− Olen odottanut sua. Tuut mun kanssa samaan komeroon. Meillä ei ole huolen häivää, mulla on kitara tässä, lauletaan, Remu muistaa serkun veistelleen.

Miten täältä pääsee pois, Remu mietti tuskastuneena. Pakotie yhteisestä sellistä tuli eteen täysin yllättäen, kun serkukset katsoivat televisiosta iltauutisia.

− Siinä tuli juttu USA:n raketista kuuhun, ne alkoivat tehdä lähtölaskua. Hyppäsin sängystä ylös ja sanoin, että toi raketti ei lähde mihinkään. Ja sehän tuli kuin kivi alas!

Serkku säikähti Remun "ennustajanlahjoja" siinä määrin, että meni suoraa päätä vartijan pakeille.

− Hän sanoi tulevansa hulluksi, jos joutuu olemaan Remun kanssa samassa sellissä, muusikko sanoo hilpeästi nauraen.

Levytys kesken vankeuden

Remu muistaa myös erään kerran, kun hänen selliinsä ilmestyivät ykskaks vartijat, jotka ilmoittivat, että Aaltosen on lähdettävä levyttämään studioon.

− LP:stä puuttui yksi biisi, ja levy-yhtiöstä painettiin päälle. Pamput roudasivat mut studioon, Remu kertaa.

Muusikolle ei annettu aikaa harjoitteluun. Remu sai vetää kappaleen läpi tasan yhden kerran, ja se siitä. Eihän tällä lailla tehdä levyä, mies muistaa miettineensä.

− Biisi oli hidas, ja pamput seisoivat aivan vieressä. Yritä siinä nyt sitten eläytyä. Päätin, että tunnelman täytyy tulla siitä sitten vaan läpi.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen