Mainos

Reinon kauhunhetket Australiassa: Vaimoni oli kuolla käsiini

Virtasen perheen kesälomamatka Koillis-Australian rannikolle oli päättyä kohtalokkaasti. Tapahtuneesta on ehtinyt kulua jo yli 40 vuotta, mutta Reino muistaa tuon elämänsä hirveimmän päivän kuin eilisen.

– Muutimme siirtolaisiksi Australiaan vuonna 1966. Olin kaivoksella töissä, ja loma vietettiin poikkeuksetta rannikolla, sittemmin Kanadaan perheensä kanssa muuttanut Reino Virtanen kertoo.

Niinpä kun Reinon kesäloma alkoi, hän pakkasi vaimonsa kanssa teltan ja pienet tyttärensä autoon ja lähti ajelemaan kohti rannikkoa. Lomalla oli tarkoitus ajella sinne tänne ilman sen kummempia suunnitelmia, nauttia ulkoilmaelämästä ja leppoisasta ja raikkaasta merituulesta.

– Loman kolmantena päivänä saavuimme ihanalle uimarannalle. Hiekka ja vesi houkuttelivat niin paljon, että päätimme mennä uimaan.

Näkymätön vaara vedessä

– Kun olimme polskineet kylliksemme ja jo nousemassa pois vedestä, vaimoni sanoi, että hänen selkäänsä kirvelee oudosti. Selässä ei kuitenkaan näkynyt kuin pieni punainen piste oikean lavan vieressä, joten en osannut olla huolissani, Reino muistelee.

Hetkeä myöhemmin kirvely vaihtui pahoinvoinniksi ja hengenahdistukseksi.

– Kun huomasin, että vaimoni ei pysty hengittämään, juoksin uimavahdin kopille hakemaan apua. Vahti epäili, että vaimoni olisi törmännyt vedessä meduusaan ja otti kopista mukaansa etikkaa, jota käytetään meduusojen lonkeroiden irrottamiseen. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, joten työnsin henkeä haukkovan vaimoni autoon ja hyppäsin itse ratin taakse.

Lääkärit olivat luovuttaa

– Tiesin, että kysymys on elämästä ja kuolemasta, joten ajoin sairaalaan kaasu pohjassa. Toisella kädellä ohjasin, ja toisella painoin torvea. Vaimo kirkui vieressä, minkä hengitysvaikeuksiltaan pystyi, Reino kertoo.

Kun Reino vihdoin pysäytti auton sairaalan ovien eteen, hänen vaimonsa oli jo täysin eloton.

– Kiskoin hervottoman ja jääkylmän vaimoni autosta olalleni ja harpoin sairaalan oville. Lääkärit ja hoitajat ympäröivät meidät heti ja alkoivat töihin. Katsoin vierestä, kun lääkärit pumppasivat vaimooni ampullin toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut.

Hetken kuluttua Reino kuuli erään lääkärin suusta lauseen, jota hän ei unohda koskaan.

– Kun lääkäri totesi, että taisimme menettää hänet, maailmani pimeni. Hoipuin ulos sairaalasta, ja mielessäni pyöri vain, miten pienet tyttäremme selviäisivät ilman äitiään.

Reinon mietteet keskeytti kuitenkin pian sairaanhoitaja, joka tuli kertomaan, että hänen vaimonsa elää sittenkin.

– Ensin en meinannut edes tajuta, mitä hän sanoi.

Onnellinen loppu

Kukaan ei vieläkään pysty varmuudella sanomaan, mitä tapahtui. Lääkärit epäilivät, että myrkytyksen aiheutti jokin korallikäärme, mutta Reino itse epäilee, että asialla oli myrkkyrausku. Oli miten oli, muutaman kuukauden päästä myrkytysoireista oli jäljellä vain muisto.

– Mitään vesikammoa vaimolleni ei tapahtuneesta jäänyt, mutta Australiassa hän tuskin olisi enää suostunut uimaan. Eipä ole tarvinnutkaan, sillä muutimme seuraavana vuonna Kanadaan.


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.