Mainos

Professori kumoaa myytit munkeista ja nunnista

Luostarielämän valinneet munkit ja nunnat herättävät monenlaisia mielikuvia. Professori René Gothóni kumoaa yleisimmät myytit.

Munkit ovat pulleamahaisia ja hyväntuulisia veikkoja, joille maukas ruoka on nautinnon lähde – aivan kuin Robin Hoodista tuttu Veli Tuck. Nunnat puolestaan kulkevat kalvakoina ja synkkinä luostarin kammioissa.

Näinkö se tosiaan menee, professori René Gothóni?

– Ei pidä paikkaansa. Nunnat eivät mielestäni ole ollenkaan synkkiä, päinvastoin! Toki heihin kuuluu tietynlainen vakavuus, mutta nunnien huumorintaju on itse asiassa erittäin mielenkiintoinen, Gothóni sanoo.

– Kun kävin joitakin vuosia sitten Lintulan luostarissa, igumenia Marina tokaisi saattaessaan minut autolleni: "olen minäkin kerran istunut Jaguaarissa, se on oikein hyvä auto". Keskustelimme tovin verran eri automerkeistä ja niiden laadusta.

Paasto joka viikko

Munkitkaan eivät pröystäile juhlaruoilla.

– Munkit syövät aivan tavallista ruokaa ja paastoavat kolmena päivänä viikossa. Kreikkalaisessa Athoksen munkkiluostarissa ei syödä ollenkaan lihaa vaan lähinnä kalaa ja vihanneksia: herne- ja papukeittoja, tomaatteja, sipulia, leipää, joskus pastaa.

– Viini tehdään itse, ja sitä juodaan silloin, kun ei ole paastopäivä.

Korkeasti koulutettua väkeä

Gothóni sanoo, että virheellinen luulo on myös se, että munkit eläisivät luostarissa paossa yhteiskunnalta.

– Lähtö on ehkä tapahtunut jossain mielessä paeten, mutta jääminen ei selity sillä. Munkit oikeasti viihtyvät luostarissa ja tuntevat sen kodikseen.

He eivät liioin ole elämässään epäonnistuneita hylkiöitä.

– Vielä 100 vuotta sitten munkit olivat pääasiassa maanviljelijöitä ja kalastajia, mutta nykyisin suurimmalla osalla on yliopistotutkinto. Joukossa on hyvin paljon koulutettua väkeä, maistereita ja tohtoreita. He ovat arvokasta pääomaa luostareille.

– Nämä ihmiset eivät vain pidä elämää yhteiskunnassa enää niin kiinnostavana, vaan selvittävät mieluummin tiettyjä hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä.

Peruslähtökohta luostariin mentäessä on, että siellä ollaan elämän loppuun asti.

– Alle 10 prosenttia munkeista lähtee pois luostarista. Useimmiten he vain siirtyvät toiseen paikkaan, koska eivät tule toimeen igumenin kanssa. Itse olen käynyt säännöllisesti luostareissa vuodesta 1984 asti ja tapaan niissä aina samat munkit. Jos jotakuta ei enää näe, se johtuu siitä, että hän on kuollut, Gothóni sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.