Pirkko Arstila Välimeren risteilystä: Laiva oli kuin kulkeva Las Vegas

– Laiva oli häkellyttävä. Ulospäin se näytti jättiläismäiseltä kerrostalolta, kun siinä on 19 kerrosta ja parvekkeet. Ei siinä ollut muuta laivamaista kuin kokka, Pirkko Arstila kuvailee.

Norwegian Epic -laivaan mahtuu 4000 henkilöä. Studio55.fi:n porukka veti henkeä, kun kaikki matkustajat saapuivat yhtä aikaa satamaan, ja alkoivat tunkea alukseen.

Kaikki oli kuitenkin organisoitu mallikkaasti, ja hygieniasta huolehdittiin hyvin. Laivaan nousseet täyttivät lomakkeen, jossa ilmoitettiin mahdolliset nuhat ja yskät. Käsidesiä suihkutettiin koko ajan myös ravintoloiden sisäänkäynneissä.

Risteilylle lähti mukaan 41 Studio55.fi:n jäsentä eri puolilta Suomea. He saivat matkalukemiseksi Arstilan viimeisimmän teoksen Naisen silmin, ja kirjan aiheista syntyi paljon keskustelua. Porukka tuli hyvin juttuun.

– He olivat mahdottoman mukavia ihmisiä, ja meillä oli paljon yhteistä. Ryhmän vanhin oli 91-vuotias, ja hän pärjäsi oikein hyvin, Arstila kehuu.

Huvitusten kaupunginosa

Risteilijän lähtö- ja tulosatama oli Barcelonassa. Viikon aikana alus pysähtyi Napolissa, Marseillessa, Roomassa sekä Cannesissa. Kaikissa satamissa oli mahdollisuus osallistua retkille.

– Itse kävin vain omin päin rannassa. Ilmat olivat suotuisat. Napolista muistan, että siellä oli paljon kärpäsiä. Ymmärsimme, että se johtuu jäteongelmista, Arstila sanoo.

Tekemisestä ei ollut puutetta, sillä kelluvasta huvikeskuksesta löytyi 22 ravintolaa, elokuvateattereita, kiipeilyseiniä, vesiliukumäkiä, jazzklubi, disco, show-ohjelmia, taidegalleria ja jopa kirjasto. Yksi kerros oli omistettu pelkästään peleille, yksi kaupoille.

– Vertasimme alusta tietenkin ruotsinlaivoihin, joissa aistii sen, että ollaan aalloilla. Tuo ei oikein tuntunut laivalta, vaan pikemmin kulkevalta Las Vegasilta, Arstila toteaa.

Seurue oli myös sitä mieltä, että Itämerta halkovilla laivoilla on paremmat kaupat. Monipuoliseen valikoimaan tottuneet suomalaiset olivat yllättyneet, kun hyllyt olivat täynnä vain hajuvesiä ja kelloja. Viinakauppa oli kioskin kokoinen, eikä se todellakaan ollut tärkeä. Matkalla ei näkynyt humalaisia.

Useat ravintolat ja klubit olivat auki koko yön, joten laivalla saattoi valvoa vuorokauden ympäri. Pitkillä käytävillä tuli vastaan jos jonkinlaista kulkijaa. Matkustajia oli muun muassa Yhdysvalloista, Irlannista, Balilta ja Kanadasta. Iltaa varten pukeutuneiden seassa harhaili myös uima-asuisia turisteja.

Omat teet mukana

Matkan hintaan kuului ruokailu tietyissä ravintoloissa. Jos halusi herkutella ranskalaisessa, japanilaisessa tai kiinalaisessa erikoisravintolassa, joutui maksamaan ylimääräistä.

Studio55.fi-porukan suosikki oli buffet-pöytä, jossa oli tarjolla tuoretta ruokaa, ja vaihtoehtoja riitti aina pihvistä pannukakkuun. Huonona puolena oli hirveä hälinä.

– Amerikkalaiset täyttivät lautaset kukkuroilleen, niin että heidän sormensa uivat rasvassa. He söivät hirvittäviä määriä, Arstila kauhistelee.

Teen ystävänä tunnettu Arstila ei tyytynyt laivan tarjoamaan kurjaan pussiteehen. Hän valmisti aamiaisella omalle pöytäseurueelleen haudutettua teetä mukaansa ottamilla teekannuilla.

– Pidin teekoulun Teen ystävän kirjan oppien mukaisesti. Useimmat – varsinkaan kahvinjuojat – eivät olleet tienneet, kuinka moniulotteinen elementti tee on, Arstila kertoo.

Liian hyvää palvelua

Matkustajien palveluksessa oli 1700 henkilökunnan jäsentä. Vaikka varustamo on norjalainen, laiva seilaa Panaman lipun alla. Siksi aluksella vallitsee amerikkalainen kulttuuri.

– Sen huomasi esimerkiksi sängyistä. Kehuimme kilpaa, kuinka hyviä sängyt ovat, Arstila sanoo.

Suomalaiset eivät osanneet nauttia yhtä paljon alati päivystävistä palvelijoista. Joka kerta, kun matkustajat poistuivat hytistä, työntekijät kävivät siistimässä sen.

– Ajattelimme, ettei sänkyjä tarvitsisi koko ajan pedata. Eikä noita kuppejakaan tarvittaisi noin paljon.

Matkalaisia askarrutti, keitä nämä iloiset, siistit, tärkättyihin vaatteisiin pukeutuneet palvelijat ovat. Matkanjohtaja Juha Kostiainen otti ystävällisesti selvää, että he tulevat Filippiineiltä, Intiasta ja Perusta.

– He ovat yhdeksän kuukautta yhtä soittoa merillä, ja pääsevät sitten kahdeksi kuukaudeksi maihin. Rankkaa hommaa, mutta ilmeisesti he tienaavat näin paremmin kuin kotimaassaan, Arstila tuumaa.

Kaiken kukkuraksi he taiteilivat matkustajien yllätykseksi pyyhkeistä erilaisia eläinhahmoja.

Eniten suomalaisia hämmästytti se, että laivalla oli pelkästään kankaisia lautasliinoja. Kuka ne kaikki pesee?

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Lehtikuva, Colourbox.com