Nepal kehittyi matkailukohteena: Pilvenpolttajista tavallisiin turisteihin

– Nepal on siitä hyvä matkailumaa, että se on aika turvallinen. Fyysistä uhkaa, kuten ryöstelyitä tai ahdistelua ei tapahdu oikeastaan missään. Ne uhat, joita Nepalissa esiintyy, ovat perinteisiä köyhän maan uhkia eli vatsatauteja ja maantieliikenteen vaaroja, Suomi–Nepal-seuran puheenjohtaja Matti Penttilä kertoo.

Turismi Nepalissa kasvaa palveluiden parantuessa koko ajan. Aluksi sinne tultiin vuorikiipeilemään 1950–60-luvuilla.

– Ensimmäinen tie Kathmanduun rakennettiin 1960-luvulla. Sitä ennen ensimmäiset suomalaiset matkailijat joutuivat vuokraamaan lentokoneen Delhistä ja lentämään Kathmanduun.

1970-luvulla maan löysivät ensimmäiset reppureissaajat.

– Reppumatkaajat eivät enää lähteneet vuorille vaan totesivat, että täällä ei ole vielä kriminalisoitu kannabista. Kukaan ei paheksunut pilvenpolttoa tai seksiä, ja matkailija pystyi elämään halvalla.

1980-luvulta eteenpäin Nepal on pyrkinyt perinteisempään turismiin, eli rakentamaan teitä ja lentokenttiä, jotta ihmiset pääsevät helpommin perille.

– Tietoliikenneverkot ovat kasvaneet, majoitustilat muistuttavat enemmänkin hotelleja kuin kirppupesiä ja paikallisia matkanjärjestäjiä on tullut lisää.

Silti paikallisten näkökulmasta teitä, siltoja, tietoliikenneverkkoja ja kouluja tarvittaisiin huomattavasti enemmän, jotta ihmisiä saataisiin kehityksen pariin.

Vuorien ja laaksojen maa

Nepal jakautuu maantieteellisesti kolmeen alueeseen. Himalajan, Tiibetin rajalla kohovien maailman korkeimpien vuorten lisäksi Nepalista löytyy Intian raja-alueelta tasankoalue sekä niiden välinen kukkula-alue.

Vuoret näkyvät parhaiten keväällä ja syksyllä. Kesä on sadeaikaa, ja vaikka sateita ei tulisikaan paljon, niitä voi tulla joka päivä.

Talvella vuorilla on lunta. Silloin kaupunkireissut tai trooppisiin metsiin sekä niiden tiikereihin ja sarvikuonoihin tutustuminen ovat hyviä vaihtoehtoja. Talvella alhaalla sijaitsevissa kaupungeissa on suomalaisen kesän tyyppinen ilmasto.

Myös turisti voi auttaa

Nepalin luonnollinen väestönkasvu on noin puolitoista prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa 450 000 uutta ihmistä joka vuosi.

Kaikille ei nykyäänkään pystytä takaamaan puhdasta vettä, sanitaatiota, koulutusta ja terveydenhoitoa. Vastuullinen matkustaja voi kuitenkin tehdä monia asioita maan hyväksi.

– Paikallisten palveluiden käyttö on vastuullista toimintaa, koska luonnollisesti maahan jää silloin enemmän rahaa. Nepalissa kulutetaan puuta aika paljon, joten jos lähtee trekkaamaan (patikoimaan), kannattaa valita ruokapaikat niin, että ruoka lämmitetään muulla kuin puulla, Penttilä neuvoo.

– Ja tietysti jos ostaa tuliaisia, voi yrittää tarkistaa, onko niiden valmistamiseen käytetty lapsityötä.

Jos taas matkailija tuntee, että puhdas avokätisyys on sopivin keino auttaa paikallisia, kannattaa siinäkin käyttää harkintaa.

– On olemassa se riski, että jos heität lantin, et tiedä, onko vastaanottaja se kerjuuketjun alin lenkki, joka joutuu tilittämään almunsa eteenpäin. Tai jos annat rahaa projektiin, ei sitä ehkä vuoden päästä ole enää olemassa. Siksi painotan pysyvyyttä, Penttilä opastaa.

Penttilä neuvoo etsimään paikan päältä sellaisen kansalaisjärjestön, johon voi luottaa, jonka pystyy tarkistamaan ja jonka luona voi käydä. Se voi olla lapsiin, vanhuksiin, naisten asemaan, sanitaatioon, vuorten metsittämiseen tai mihin tahansa aiheeseen liittyvä järjestö, jonka toiminta on lähellä omaa sydäntä.

Kotiinpaluun jälkeen voi myös etsiä suomalaisen järjestön, jonka toiminta on pitkäjänteistä ja suhteet nepalilaisiin toimijoihin kunnossa.

Loman yhteydessä kansalaisjärjestön toimintaa voi käydä katsastamassa ja luoda kiinteän suhteen avustuksen kohteeseen.

– Voit valmistautua heittämään lantin seuraavat 25 vuotta joka vuosi. Hanki kummilapsi ja kasvata hänet ulos sieltä kylästä tai kylän opettajaksi, teknikoksi tai terveydenhoitajaksi.

Muutos lähtee pienistä asioista

Penttilän mukaan väestönkasvun hillitsemisessä auttaisivat kätilöiksi koulutetut naiset. He voisivat jakaa tietojaan ja perhesuunnittelun välineitä.

– Kätilöt voivat opastaa perheitä ymmärtämään, että lapsia ei tarvitse tehdä kymmentä, jotta kolme niistä selviäisi aikuisiksi. Voidaan myös neuvoa, että lastentekoa ei tarvitse aloittaa 15-vuotiaana, vaan sen voi aloittaa 18-vuotiaana. Eikä lapsia tarvitse tehdä joka vuosi, vaan joka toinen vuosi riittää hyvin.

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer