Mainos

Nämä matkakohteet saattavat kadota – ehditkö nähdä?

Ilmaston lämpenemisen, hakkuiden, teollistumisen ja salametsästyksen varoitellaan pyyhkivän osan maapallon kolkista nykyisenlaisina pois kartalta. Arviosta riippuen vuosikymmenien päästä tai aiemminkin Kuollutmeri kutistuu lätäköksi, Malediivit jäävät veden alle, Belizen korallit menettävät värinsä ja sademetsät menettävät monimuotoisuutensa. NBC News nosti esille kymmenen aluetta, joilla pystyi sen mukaan ainakin vielä muutama vuosi sitten vierailemaan vastuullisesti – joillakin paremmin kuin toisilla.

Belizen valliriutta

Yksi maailman monimuotoisimmista ekosysteemeistä tarjoaa kodin muun muassa valashaille, rauskuille, manaateille, sammille, simpukoille ja langusteille. Sen tulevaisuus on kuitenkin hataralla pohjalla. Jo 1990-luvun lopulla tämä läntisen pallonpuoliskon pisin valliriutta kärsi vakavasta haalistumisesta. Korallin haalistumisella tarkoitetaan esimerkiksi lämpötilannoususta, veden suolaisuuden tai happamuuden muutoksista, valaistuksen vähenemisestä, saasteista tai bakteereista johtuvaa vaalenemista. Monilla alueilla puolet Belizen valliriutan koralleista tuhoutui.

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa riuttaa uhkaavat edelleen muun muassa ilmaston lämpeneminen, maatalouden saasteet sekä lisääntyvä turismi, jonka takia rantaviivaa rakennetaan täyteen ja risteilylaivat täyttävät alueen.

Kongojoen altaan sademetsä

Trooppiset sademetsät tuottavat maapallolle happea ja toimivat tärkeänä ruoan, lääkkeiden ja mineraalien lähteenä. Kongon altaaksi kutsuttu sademetsäalue Afrikassa on maapallon toiseksi suurin sademetsä Amazonin sademetsän jälkeen.

Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan jopa kaksi kolmasosaa Kongon altaan sademetsästä ja sen ainutlaatuisista kasvi- ja eläinlajeista saattaa kadota vuoteen 2040 mennessä, ellei niitä suojella tehokkaammin. Kuuden valtion alueelle levittäytyvää metsää vahingoittavat kaivostoiminta, laittomat hakkuut, maanviljely ja sissien sodankäynti. Lisäksi metsurien ja kaivostyöntekijöiden jälkeensä jättämät tiet tarjoavat salametsästäjille reitin uhanalaistenkin lajien, kuten vuorigorillojen, metsänorsujen, bonobojen eli kääpiösimpanssien sekä okapien metsästämiseen.

Kun sademetsä kutistuu, se myös imee sisäänsä vähemmän hiilidioksidia. Lisääntynyt hiilidioksidi ilmakehässä estää auringonlämpöä haihtumasta maapallolta, ja kuolevat ja kuihtuvat puut vapauttavat ilmakehään kasvihuonekaasuja. Kaikki tämä vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Kuollutmeri

Kuollutmeri on Jordanian ja Israelin rajalla sijaitseva järvi. Se on maan pinnan matalin paikka, yli 400 metriä merenpinnan alapuolella. Suolaa Kuolleessameressä on kymmenen kertaa enemmän kuin merivedessä, minkä ansiosta ihminen kelluu siellä kuin korkki. Lisäksi järven uskotaan sisältävän terapeuttisia mineraaleja.

Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana Kuollutmeri on kutistunut kolmanneksella ja vedenpinta madaltunut lähes 25 metriä. Aikaisemmin rakennetut virkistyspaikat ja ravintolat ovat jääneet yli kilometrin päähän alati vetäytyvästä rantaviivasta.

Ongelmien takana on järvelle veden antava Jordanjoki, joka saattaa kadota seuraavien 50 vuoden aikana. Jopa 90 prosenttia Jordanjoen vedestä menee juomavedeksi ja maanviljelyksen tarpeisiin. Kuolluttamerta kuihduttavat lisäksi siitä mineraaleja ammentavat kosmetiikkayhtiöt.

Yksi ehdotettu ratkaisu on kiistelty "Kahden meren kanava" eli vesiputki, joka yhdistäisi Kuolleenmeren Punaiseenmereen. Sen mahdollisista ympäristövaikutuksista – muutoksista Kuolleenmeren ekosysteemille, vahingollisuudesta Punaisenmeren koralleille sekä suolapitoisuuden kasvusta alueen kaivoissa – ollaan kuitenkin huolissaan.

Everglades

Everglades on Etelä-Floridaan Yhdysvaltoihin vesistöjen tulviessa muodostuva subtrooppinen rämealue. Leveyttä sillä on yli 60 kilometriä ja pituutta noin 160 kilometriä. Evergladesin kerrotaan olevan ainoa paikka maailmassa, jossa krokotiilit ja alligaattorit elävät rinnakkain. Lisäksi se on äärimmäisen uhanalaisen floridanpuuman ainoa elinympäristö. Alueella elää ainakin 20 muutakin uhanalaista lajia, kuten kilpikonnia, manaatteja ja kahlaajia.

Haurasta kosteikkoa uhkaa joukko vaaroja. Niitä ovat esimerkiksi maatilojen saasteet, tunkeutuvat vieraslajit sekä rakentaminen, joista johtuen Everglades on pienentynyt puolella.

Madagaskar

Madagaskarin saarivaltio sijaitsee Intian valtameressä yli 600 kilometrin päässä Afrikan rannikolta. Miljoonien vuosien "eristyksestä" johtuen yli 80 prosenttia sen kasvistosta ja eläimistöstä ei löydy mistään muualta maapallolta. Väitetään, että jos tämän maailman neljänneksi suurimman saaren pelastamiseksi ei tehdä mitään, sen metsät ja niiden ainutlaatuiset asukit katoavat runsaan 30 vuoden kuluessa. Madagaskarin sademetsät kuuluvat Unescon uhanalaisiin maailmanperintökohteisiin.

Metsien ekosysteemeitä tuhoavat muun muassa polttopuiden, puuhiilen ja kaskiviljelyn takia tehtävät hakkuut. Myös salametsästyksellä tehdään vahinkoa. Esimerkiksi parikymmentä vain Madagaskarilla tavattavaa apinalajia ovat väärässä hävitä.

Luonnonsuojelualueet kattavat vain viitisen prosenttia saaresta eivätkä ole yhtenäisiä, minkä takia ne eivät pysty tarjoamaan turvallisia kulkureittejä eläimille. Joitakin Madagaskarin kotoperäisistä lajeista ei ole koskaan dokumentoitu, ja ne todennäköisesti häviävät ennen kuin niitä päästään tutkimaan.

Malediivit

Lähes 1200 saarta kattavilla Malediiveilla on runsaasti koralliriuttoja sekä kalalajeja, kuten jättiläismäinen kyhmyhuulikala, leopardihai sekä paholaisrausku. Intian valtameressä sijaitsevat saaret ja atollit nousevat vain pari metriä merenpinnan yläpuolelle. Jos mannerjäätä sulattava ilmaston lämpeneminen ja merenpinnan nousu jatkuu, maailman matalimman valtion tulevaisuus näyttää synkältä.

Vuonna 2008 Malediivien presidentti ilmoitti maan aikovan sijoittaa osan matkailutuloistaan valtiolliseen sijoitusrahastoon, jonka kautta se ostaisi maata esimerkiksi Intiasta ja Sri Lankasta. Näin se takaisi kansalaisilleen kodit myös tulevaisuudessa. Malediivien hallitus piti myös kokouksen veden alla vuonna 2009 tuodakseen huomiota saarten haavoittuvuudelle.

Napa-alueet

Napa-alueiden ainutlaatuiset luonnonilmiöt korkealle kohoavine jäävuorineen, revontulineen sekä pingviinien, jääkarhujen ja valaiden kaltaisine majesteettisine eläimineen ihastuttavat ihmisiä. Napa-alueiden keskuksina ovat pohjois- ja etelänapa. Niitä ympäröivät Pohjoinen jäämeri sekä Etelämanner.

Merentutkimukseen keskittynyt tutkimuslaitos The Woods Hole Oceanographic Institute on ennustanut, että ilmaston lämpenemisen jatkuessa Etelämantereen keisaripingviinikannasta tulee katoamaan 80 prosenttia. Loput on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pohjoisen arktisella alueella puolestaan pelätään merenpinnan madaltumisen vaarantavan jääkarhun.

On arvioitu, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, Etelämantereella ei 20–40 vuoden päästä enää muodostu jäätä. Kun napa-alueilta katoaa jääpeite, katoaa myös ekosysteemejä: mannerjään alla kasvava kasviplankton ruokkii eläinplanktonia ja pieniä äyriäisiä, kuten krillejä, jotka puolestaan kuuluvat kalojen, hylkeiden, valaiden, jääkarhujen sekä pingviinien ravintoketjuun.

Rajasthan, Ranthambore

Intialaista Ranthamboren kansallispuistoa kuvataan yhdeksi maailman parhaista paikoista nähdä tiikereitä. Villeinä elävien tiikereiden määrä on laskenut maailmassa noin 3 000:een, ja niistä yli puolet elää Intiassa. Vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen tiikereitä eli Intiassa noin 100 000.

Ilman suuria ponnisteluja maapallon suurin kissaeläin saattaa kuolla sukupuuttoon meidän elinaikanamme. Tiikerien elinalueet ovat kutistuneet yli 90 prosentilla. Vaikka suojelualueita on ympäri Aasian, niistä suurin osa on pieniä, eikä niiden välissä ole turvallisia "käytäviä" normaalisti pitkiäkin matkoja kulkeville kissaeläimille.

On arvioitu, että yksi tiikeri tapetaan päivittäin perinteisen kiinalaisen lääketieteen harjoittamiseksi.

Tahuamanún sademetsä

Perun vähiten asutulla alueella Tahuamanússa sijaitseva sademetsä tarjoaa kodin hienoille puulajeille, mahongille ja setrille. Se on koti myös yli 750 lintulajille, joiden joukossa lentelee mahtavia papukaijoja. Lisäksi metsässä viihtyy jättiläissaukon, oselotin ja jaguaarin kaltaisia nisäkäslajeja. Tahuamanún ihmispopulaatioon kuuluu tuhansia vuosia vanhoja heimoja, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla, metsästämällä ja keräämällä kilpikonnan munia.

Sademetsää kuluttavat laittomat hakkuut. Erityisesti arvokas, vihreäksi kullaksikin kutsuttu mahonki on haluttua – yhdestä puusta voi saada jopa satojentuhansien eurojen edestä huonekaluja. Metsurit jättävät jälkeensä aukioita, jotka täyttyvät pian uudisasukkailla. Myös metsurien rakentamat tiet mahdollistavat maanviljelijöiden ja metsästäjien pääsyn alueelle, mikä johtaa alkuperäisheimojen tilan kutistumiseen ja herkän ekosysteemin tuhoutumiseen entisestään.

Tahuamanún lähialueilla ilmaan ja veteen on myös päässyt elohopeaa kullankaivuun takia. Lisäksi sademetsää vahingoittaa ylikalastaminen.

Jangtse-joen valuma-alue

Jangtse-joen ympäristössä asuu niin jättiläispandoja, evättömiä pyöriäisiä kuin noin 400 miljoonaa ihmistä. Sen laaksoon on rakennettu niin kutsuttu Kolmen rotkon pato, jossa sijaitsee maailman suurin vesivoimalaitos. Laitos on herättänyt pelkoa arkeologisesti ja kulttuurisesti arvokkaiden alueiden vajoamisesta veden alle. Myös ympäristövaikutukset, kuten kemikaaleista kertyvä liete, huolestuttaa. Kiina on jo pakkosiirtänyt ihmisiä joen varrelta patoaltaan saasteiden ja joenpartaiden romahtamisten pelossa.

Lähteet: Nbcnews.com, Thelovelyplanet.net, Tekniikkatalous.fi, Ts.fi, Wikipedia

Kuvat: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.