Kolmiodraama eristäytyneellä saarella: Tällaista oli luotsien ja majakanvartijoiden elämä

Harri Nyman väittelee 26. elokuuta aiheesta Uloimmalla rannalla − Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan. Nyman ryhtyi taustoittamaan väitöskirjaansa jo vuonna 1999 Museoviraston ja Merenkulkulaitoksen rakennushistoriaprojektia varten. Varsinainen väitöstutkimuksen työstäminen alkoi kesällä 2003.

− Näin ensin luotsi- ja majakka-asemat ikään kuin autioina ja tyhjillään. Periaatteessa tarkkailin kadonneen kulttuurin tai loppuneen näytelmän kulisseja.

− Sitten lähdin etsimään ihmisiä, elämää ja kokemusmaailmaa, harmaata arkea ja yhteisöelämän dramatiikkaa. Halusin herättää paikat henkiin, Nyman taustoittaa.

Nyman valitsi tutkimuksensa ensimmäiseksi pääteemaksi perheenjäsenten suhteen virkatyöhön ja asemasaareen. Näkemystä aiheeseen antoivat sekä ammateissa toimineet miehet että vaimot ja lapset.

− Pyrin löytämään useita henkilöitä valottamaan yhden paikan elämää. Monen haastateltavan kanssa käytiin paikan päällä saarilla ja kuljeskeltiin siellä ympäriinsä.

Perheen tuki tärkeää

Keskusteluissa korostui, että elämä ja työnteko saarilla vaativat tuekseen perheen ollakseen henkisesti hyvällä pohjalla. Naiset ottivat vastuun lapsista ja kodista ja auttoivat sivussa puolisoaan tämän työtehtävissä.

Etenkin luotsien pitkät työmatkat saivat aikaan sen, että naisten piti ottaa monesti arjen komento käsiinsä. Vahvoja naispersoonia kutsuttiin muun muassa "siksi todellisiksi majakkamestareiksi" tai "keisarinnoiksi".

− Vaadittiin välillä kovaa sisua, sillä luotsi- ja majakkayhteisöissä saattoi olla viinan tuomia ongelmia. Naisen piti puolustaa omaa reviiriä ja pitää kurissa omat miehet. Komento saattoi olla kova.

Pääasiassa kyse oli kuitenkin tasavertaisista kumppanuussuhteista. Oli täysin selvää, että ihmiset tukeutuivat toisiinsa.

Eristäytyneen yhteisöelämän haasteet

Nymanin tutkimuksessa oli viisi varsinaista tapauskohdetta sekä kaksi täydentävää. Aineistosta käy ilmi, että yhteisöelämä on melko vaativaa paikassa, jossa eletään vuosikausia ja täysin eristyksissä.

Osalla saarista oli selvästi opittu sovun vaalimisen tavat. Toisilla saarilla yhteisöllinen strategia oli taas naapurikontaktien välttely.

− Ihmisten välillä on aina kitkaa, ja sehän kuuluu normaaliin elämään. Mutta siihen sisältyy aina riski ylilyönneistä, Nyman sanoo.

Pidättyväisten ja eripuraisten saarelaisten vastapainoksi oli myös paikkoja, joissa ovet pidettiin avoimina ja naapuriapua jaettiin puolin ja toisin. Toisaalta jännitteet saattoivat jäädä piileviksi ja muhia pinnan alla.

Kolmiodraama saarella

Nyman mainitsee esimerkkinä saarien tiiviistä yhteiselämästä kolmiodraaman. Alkuasetelmassa poikamies majakanvartija ryhtyi kosiskelemaan majakkamestarin nuorta, kaunista tytärtä. Sitten majakkasaarelle saapui toinen naimaton majakanvartija, joka ihastui samaan tyttöön.

Aikansa tilannetta punnittuaan majakkamestarin tytär valitsi myöhemmin saarelle tulleen miehen. Sekä rukkaset saanut mies että nuoripari jäivät asumaan samalle saarelle ja vieläpä majakalle vastapäisiin asuntoihin.

− Rukkaset saanut pysyi naimattomana koko loppuelämänsä. Hän ei ollut ihastuksensa kanssa juuri puheväleissä. Kummatkin asuivat siellä 30−40 vuotta, Nyman kertoo.

Kolmiodraama ei johtanut avoimiin yhteydenottoihin. Majakkamestarin tytär kuitenkin teki kilpakosijalle vuosien mittaan erilaisia jekkuja.

− Esimerkkinä jäi mieleen, että rukkaset saaneella oli oma polku rantaan. Hän oli ollut tansseissa ja tuli kotiinsa omaa polkuaan pitkin pimeässä. Nainen oli kaivanut ansakuopan ja täyttänyt sen käymälästään hakemalla sonnalla!

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Majakanvartijan työn kääntöpuoli: yksinäisyyttä ja alkoholismia

Oho, tämä on Suomen eteläisin asuttu paikka!

44 vuotta merimiehenä maailmalla: Tyttöjä, ilotaloja, hallusinaatioita myrskyssä...

Lähdetkö tänä iltana Skotlantiin? 15-vuotiaasta Ahdista tuli sattumalta merimies