Mainos

Kirjailijan upea matkakokemus: Vaellus italialaisessa satumetsässä

Kirjailija Johanna Sinisalo kertoo, ettei hänen vaelluksillaan ole tarkoituksena hakea erityisiä extreme-kokemuksia, vaan hän haluaa matkustaa jalkaisin alueilla, joilla turistit eivät tungeksi.

Kirjailija Johanna Sinisalo kertoo haluavansa matkoillaan tutustua paikallisiin ihmisiin ja heidän kulttuuriinsa. Hänen mukaansa paras tapa tähän on ottaa itse kontaktia uusiin ihmisiin esimerkiksi pienten kylien majataloissa.

Sinisalo kertoo, että hänen kirjansa Salattuja voimia on koostettu juuri reissuilla saaduista tarinan siemenistä ja inspiraatioista. Hän kertoo lähtevänsä reissuille, että pääsisi pois töiden äärestä aivojaan tuulettamaan, mutta kyllä muistiinpanovälineet aina repusta löytyvät.

– Kirjoitan aina ylös pienet hauskat sattumat, tai teen muistiinpanoja, jos jollain alueella on esimerkiksi kiehtova historia.

Appalakeilla vaellus keskeytyi

Yhdysvalloissa Sinisalo kertoo patikoineensa Appalakeilla yhtä soittoa 1500 kilometriä. Appalakit ovat maan itärannikon suuntaisesti kulkeva vuorijono, joka kulkee usean osavaltion alueella, aina Saint Lawrencen lahdelta Alabamaan saakka.

Tämä vaellus kesti noin kolmen kuukauden verran, kunnes vaeltaminen jouduttiin noin puolessa välissä keskeyttämään lääkärihoitoa vaativan sairastumisen takia.

Sinisalo muistelee, että erityisesti Etelävaltioiden ihmiset olivat todella ystävällisiä.

– Noihin pieniin kyliin pitäisi mennä kaikkien, jotka luulevat tietävänsä millaisia amerikkalaiset ovat! Siellä sai stereotypiat unohtaa täysin, Sinisalo innostuu muistellessaan.

Satumetsässä Italian Apenniineilla

Sinisalo nimeää uskomattoman hienoksi kokemukseksi Italian Apenniinit, joilta hän palasi viime syyskuussa. Sinisalo kuvaa Apenniinien olevan vuoristojono, joka kulkee ikään kuin Italian selkärankaa pitkin.

– Ihmettelin miten luonnonvaraista ja hienoa aluetta voi löytyä vain muutaman kymmenen kilometrin päästä Toscanasta. Tuolla alueella vuorenharjanteet ovat rinnakkain ja näiden välissä todella syvä metsien peittämä rotko. Epätasaiseen maastoon ei voi rakentaa oikein mitään, ja polut kulkevatkin vuoren harjanteita pitkin.

Sinisalo muistelee miten upea kokemus oli kulkea 1000–2000 metrin korkeudessa. Hän kertoo, että ympärillä oleva metsä oli ollut aivan satumetsän kaltainen vanhoine puineen ja lehtimattoineen. Myös pieniä, muutaman huoneiston ravintolamajapaikkoja hän muistelee lämmöllä.

– Kaikkialla Apenniineilla saa oikeaa italialaista lähiruokaa, jota paikallinen emäntä valmistaa keittiössään. Jokaisella alueella valmistetaan ylpeydellä kotiseudun ruokaa.

Mikä on extremeä?

Sinisalo ei pidä itseään niinkään extreme-matkailijana, vaikka tietysti sanahan voidaan määritellä monella eri tavalla. Patikointireissut ovat vieneet tuhansienkin metrien korkeuteen.

Koillis-Italian Dolomiiteilta löytyvät via ferrata -reitit, joiden nimen voisi suomentaa ”rautaiset tiet”. Näillä reiteillä roikutaan vaijerien varassa vaaka- tai pystysuoraan kallioseinämää vasten.

Pitkillä reiteillä tulisi käyttää turvavaljaita, mutta Sinisalo toteaa, että hänelle riittivät jo muutamat kymmenet metrit kertomaan, ettei tämä ollut hänen juttunsa.

Studio55.fi/ Erja Haverinen

Kuvat: Colourbox.com/ Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.