Mainos

Huh, mikä partiomuisto − serkkua kirveellä päähän!

Vanha leirikeppi tuo elävästi Lelle Nummisen mieleen muiston 1950-luvun partioleiriltä.

Elettiin kaunista heinäkuuta 1950-luvun puolivälissä. 14-vuotiaat serkukset Lelle ja Siku nauttivat Suomen suvesta Metelinniemellä Paltamossa, Oulujärven rannalla.

− Lapsena partioleirit olivat ainoa lomareissu pois kotona. Niinpä pääsimme pikkuserkkuni kanssa Metelinniemeen muutamaksi päiväksi, Lelle kertoo.

Kesänvietto luonnon keskellä, teltassa yöpyen, oli tyttöjen mieleen. Leirin rutiineihin kuului valmistaa leirikeppi, josta oli apua leirialuetta ympäröivien purojen ylittämisessä.

Leirikeppiin liittyy myös tilanne, joka olisi voinut päättyä huonosti.

Kirves heilahtaa

Sopivaa leirikeppiä etsiessään Lelle ja Siku päätyivät rannalle. Kaksikko huomasi vedenrajassa sopivan oloisen puun, joka kasvoi osittain vedessä. Lelle tuumasi, että puun juuresta saisi kepille kätevän käsikahvan.

Reipas leiriläinen tarttui kirveeseen ja kohotti hintelän kätensä valmiina iskuun.

− Eikös rakas serkkuni ollut tullut aivan selkäni taakse seuraamaan puunkaatoa. Hujautin kirvestä taaksepäin, olin keskittynyt saamaan puun juuresta poikki.

Säikähdys

Puuta Lelle ei koskaan päässyt iskemään, sillä kirves humahti suoraan serkkutytön otsaan; onneksi ei silmään, Lelle tajusi jälkeenpäin.

− Haavasta alkoi vuotaa verta. Minulla oli suuri hätä, itkin varmaan yhtä paljon kuin Sikukin, Lelle muistaa yhä elävästi.

Lähellä ollut vartiojohtaja otti tilanteen haltuun. Ensiavun jälkeen hän kuljetti serkkutytön kunnanlääkärille, joka laittoi otsaan syntyneeseen haavaan tikit.

− Hävetti ja nolotti, kun Siku joutui lähtemään kesken leirin kotiin minun vuokseni.

Leirikeppi yhä tallessa

Tänä päivänä epäonninen leirimuisto ei enää kauhistuta. Myöskään kirveskammoa onnettomuus ei laukaissut.

Vanhasta leirikepistä on muodostunut Lellen rakkain leirimuisto. Keppi on yhä hyvässä tallessa vanhassa kirnussa.

− Mieleen on usein tullut koukkupääkeppini nähdessä, että kaipa se odottaa, milloin vielä tarvitsen sitä itse. Keppi on myös lastenlapsilleni rakas. He leikkivät sillä keppihevosta.

Kuvat: Lelle Numminen ja colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.