Mainos

86-vuotiaan maailmanmatkaajan sydän kaipaa merta

Maailmanmatkaaja, kääntäjä ja kirjailija Kyllikki Villa kiinnostui matkailusta jo lapsena. Avioeron jälkeen hän pakkasi laukkunsa, nappasi tyttärensä kainaloon ja hyppäsi rahtilaivan kyytiin. Siitä lähtien veri veti naista etenkin valtamerien pauhuihin. Nyt 86-vuotiaana Villa kaipaa merta, mutta valtameri on vaihtunut kuntoutusaltaaseen.

– Kiinnostus matkailua kohtaan alkoi, kun asuin lapsena Kajaanissa. Oli jännittävää tulla yöjunalla Etelä-Suomeen sukulaisten luokse. Sitten aloin leikkiä matkaleikkejä, Kyllikki Villa muistelee.

Ensimmäiseksi ulkomaanmatkakseen Villa mainitsee lotta-komennuksen, joka suuntautui vuonna 1941 Vienan Karjalaan. Muualle ei 1940-luvulla päässyt, mutta 1950-luvulla tilanne muuttui. Villa matkusti ex-miehensä kanssa lentäen Etelä-Eurooppaan, muun muassa Italiaan ja Kreikkaan.

– Vuonna 1965 en ollut enää naimisissa, jätin vakituisen työpaikkani ja heittäydyin vapaaksi suomentajaksi. Silloin kiinnostuin höyrylaivoista ja lähdin viisi ja puolivuotiaan lapseni kanssa Puolaan. Matka kesti kuukauden. Huomasimme, että höyrylaivassa oli kivaa, emmekä tulleet merikipeiksi.

Seuraavana vuonna Kyllikki Villa meni Suomen höyrylaivaosakeyhtiöön selvittämään matkustusmahdollisuuksista. Sen seurauksena Villa ja hänen tyttärensä päätyivät matkustamaan Kreikkaan ja Portugaliin.

"Olen epäseurallinen"

Matkustaminen rahtilaivassa oli Villan mielestä mukavaa ja jopa ylellistä. Matkat tehtiin usein kesällä, kun Villan Saara-tytär tuli kouluikään. Etelä-Amerikan Uruguayhyn suuntautunutta matkaa varten Villa pyysi Saaralle vapaata koulusta. Matka kesti tasan sata päivää. Kouluun oltiin yhteydessä myös vuoden 1971 Japanin-matkan tiimoilta.

– Menimme Japaniin ja olimme varanneet Havaijin Honolulusta paluumatkalle paikat, mutta jouduimme jäämään Honoluluun lakon vuoksi. Lakko kesti viisi viikkoa. Lapsi oli silloin 11-vuotias, ja kirjoitimme kouluun, että paluu viivästyy.

Matkoillaan Villa teki töitä, suomensi ja kirjoitti. Puolalaisilla laivoilla matkusti paljon eläkeläisiä Euroopan eri maista. He olivat jättäneet laivoihin kirjoja, joita Villa lueskeli merimatkoilla mielellään. Seurasta hän ei niinkään välittänyt.

– Olen epäseurallinen. Usein sosiaaliset tilanteet olivat rasittava, mutta matkoilta olen saanut myös pari hyvää ystävää, joiden kanssa olin pitkään kirjeenvaihdossa.

Viimeinen valtamerimatka 76-vuotiaana

1970-luvulla Villa seilasi rahtialuksissa läntisellä Välimerellä, mutta 1980-luvulla hän vaihtoi kulkupeliä. 60 vuotta täytettyään Villa oli oikeutettu seniorien interrail-lippuun. Hän matkasi ympäri Eurooppaa raiteita pitkin.

– Se oli kauhean kivaa, kun ei ollut koskaan väärässä junassa, sillä aina pystyi muuttamaan matkasuunnitelmaa.

Kun Suomen rahtilaivat eivät ottaneet matkustajia enää 1990-luvulla, Villa paineli puolalaisen yhtiön agentuuriin juttusille.

– Puolaan oli helppo yhteys, sieltä lähdin Chileen. Tein neljä matkaa sinne puolalaisilla laivoilla 1990-luvulla. Kysyin, että pääsisikö Afrikan itäpuolelle, mutta silloin jo sanottiin, että siellä suunnalla on merirosvousta.

Viimeisen valtamerimatkansa Villa teki vuonna 1999. Puolalainen rahtilaiva kynti Atlanttia kovassa myrskyssä. Kaatuillessaan kovassa merenkäynnissä Villa ymmärsi, että se olisi hänen viimeinen matkansa rahtilaivassa valtameren toiselle laidalle.

– Olin silloin 76-vuotias, siltä matkalta julkaistaan päiväkirja ensi keväänä.

"Olen valinnut vapauden"

Pitkillä matkoillaan Villa on toki ikävöinyt läheisiään, mutta muuten reissut ovat sujuneet hyvin. Hän ei ole joutunut minkäänlaisiin vaaratilanteisiin, vaikka on matkustanut yksin. Kun on järkevä, eikä liiku pimeällä epämääräisissä paikoissa, harvoin sattuu mitään.

– Ne jotka istuvat television ääressä, luulevat paljon pahempaa kuin mitä todellisuus on. Ihmiset ovat olleet joka paikassa todella ystävällisiä.

Villa on huomannut, että matkoilla itseys vahvistuu ja päättämättömyys on vain vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Villa ei usko, että matkat olisivat muuttaneet häntä. Sen sijaan hän kokee toteuttaneensa sitä, mitä on aina halunnut.

– Olen valinnut vapauden, koska turvallisuuteen en ole uskonut. Minulle vapaus on paljon enemmän.

Valtameri vaihtui kuntoutusaltaaseen

Villan sydän kaipaa edelleen eniten merta ja kokonaista tähtitaivasta.

– Olen todennut, että vanhuus on sitä, että valtameren tilalle tuli kuntoutusallas. Meren lisäksi kaipaan saaria. St. Helenalla oli niin raikas ilma.

Nykyään kun Villa selailee sanomalehden matkailmoituksia, hän on ymmällään. Tarjolla on todella lyhyitä matkoja hyvin mielenkiintoisiin paikkoihin.

– Ihmiset pirstovat lomansa parin päivän pistäytymisiksi, luulisi että se väsyttää.

Kyllikki Villa on kirjoittanut kuusi kirjaa sen jälkeen kun hän täytti 81 vuotta. 86-vuotiaan kirjailijan seuraava teos ilmestyy ensi keväänä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.