Risteilyromantiikkaa – lue matkustajien ikimuistoiset tarinat!

Studio55.fin lukijat jakoivat romanttisimmat muistonsa risteilyiltä.

Usko-toivo-rakkaus-symboli liitetään usein merimiesromantiikkaan. Meri on mystinen ja kiehtova elementti, johon yhdistyy yliluonnollisia uskomuksia, ja rakkauskin tuntuu yliluonnolliselta silloin, kun se vie mennessään. Pyysimme studio55.filäisiä kertomaan romanttisimmat risteilymuistonsa, joista paljastamme nyt parhaimmat.

Sydämiä ja lännenhattuja

• Mieheni löysi sydämen muotoisen pahvin palasen laivan kannelta ja kantaa sitä vieläkin mukanaan lompakossa. Pahvin pala kuulema muistuttaa siitä, kuinka kiva risteily meillä silloin oli; upea illallinen, tanssia, rakkautta ja romantiikkaa!

• Lähdin 40 vuotta sitten ystävättäreni kanssa risteilylle. Silloin olivat leveälieriset lännenhatut muotia, ja mekin hankimme sellaiset. Komea nuorimies rupesi tanssittamaan minua, ja oli ylen ihastunut hattuuni. No, avioliittoonhan se reissu johti! Edelleen tämä silloinen nuorimies kertoo, että hattuun hän rakastui, ja kun hän näki mitä hatun alla oli, niin oli jo myöhäistä katua!

Nuorta lempeä

• Olin noin 7-vuotiaana vanhempieni kanssa risteilyllä, jolla leikin pallomeressä ja peuhasin. Kaunis vaalea pitkätukkainen tyttö katseli minua pitkään ja loppujen lopuksi lähestyi. Hän halusi antaa minulle kauniin hopeaketjun kaulastaan, jossa roikkui pieni, musta Coca-Cola-pullo. Mielestäni tuo kohtaaminen oli niin kaunis, että usein muistelen sitä, vaikka tuo koru on jo kadonnut, mutta muisto ei.

• Olin 15-vuotiaana matkalla Ruotsiin mummoni luo. Siihen aikaan vain rikkaat ostivat laivamatkalle hytin, tavallisempaa oli matkustaa kansipaikoin. Tapasin laivalla minua vuotta vanhemman pojan, jonka kanssa tutustuttiin ja vietimme yhdessä aikaa laivalla. Kävimme shoppailemassa, tanssimassa, joimme yhdessä limua... Vietimme mukavan illan ja yön laivalla. Nukkumaan käperryimme eräiden portaiden alle kokolattiamaton päälle.

Aamulla ilmassa oli haikeutta, kun kävimme yhdessä aamupalalla ja olimme aina vain hiljaisempia. Juuri ennen laivan satamaan saapumista, poika antoi minulle rasiallisen vaaleanpunaisia suklaa-palloja ja sanoi, ethän unohda. Tapahtumasta on yli 30 vuotta, enkä ole sitä unohtanut.

• Olen tavannut ensimmäisen poikaystäväni risteilyllä kun olin rippileirimatkalla. Laivalla ei ollut paljonkaan nuoria miehiä, ja tästä yhdestäkin jouduttiin kinaamaan muutaman ihmisen kesken, mutta voitinpas taiston sekä tietenkin ensimmäisen rakkauteni tässä kisassa. Seurusteltiin vuosia, mutta iän karttuessa kasvoimme erillemme.

Kuohuva juoma ja meri

• Eläkkeelle päästyämme päätimme lähteä "vapausristeilylle". Menimme yöllä istumaan laivan kannelle, ja pian yön pimennosta astui esiin mies italialainen mies kitaroineen. Hän istuutui yksin kuohuviinipullon ja kitaran kanssa kysyen "saako teille kyyhkyset laulaa serenadin". Samalla hän kipaisi hakemaan pari lasia lisää, ja niin istuimme kolmistaan kuutamossa kuoharia juoden, ja me ihanaa konserttia kuunnellen. Totesimme, että kolmistaankin voi viettää romanttisen illan.

• Vietimme aviomieheni kanssa juhannusta Silja Serenadella Commadore-hytissä, jossa oli parveke. Kävimme myös kahdestaan saunassa, nautimme herkuista loungessa ja ihailimme yöttömän yön ilta-aurinkoa laivan lipuessa merellä eteenpäin. Istuimme parvekkeella yömyöhään ja söimme mansikoita ja nautimme kuohuviinistä. Voisiko kauniimmin enää juhannusta viettää kuin näin upeissa puitteissa rakkaan kanssa!

• Minua kosittiin laivalla vuonna 2007. Itse kosinta tapahtui laivan saunaosastolla, kun olimme porealtaassa nauttimassa samalla kuohuvaa. Kuinka ollakaan – oman lasini pohjalla killisteli miehen suvun arvokas perintösormus. Arvasin heti, että nyt tätä tyttöä viedään – eikä kaduta. Aikuisena rakkauden arvon vasta oivaltaa, sitä osaa arvostaa!

• Minusta oli ihanan romanttista, kun avomieheni oli laittanut tyynylleni hytissä kimpun punaisia ruusuja ja kertoi kuinka paljon minua rakastaa. Kilisteltiin siinä samppanjalaseja ja syötiin mansikoita.

Kultaisia muistoja

• Oli työpaikan pikkujouluristeily kauan sitten. Olin ihastunut työkaveriini, ja tunne oli onneksi molemminpuolista. Tanssimme tuntikausia ja tutustuimme toisiimme. Nyt olemme olleet naimisissa pitkään, ja lapsetkin ovat jo aikuisia.

• Olin juuri menettänyt työpaikkani – satojentuhansien muiden tavoin – vuonna 1991. Seisoin laivaterminaalissa kahvilla, kun päätin hypätä seuraavaan lähtevään laivaan. Tapasin laivalla itseäni 20 vuotta nuoremman puuseppä-taiteilijan, jonka kanssa kävelimme seuraavana päivänä Tukholman katuja, joimme punaviiniä, tanssimme nurmikoilla ja... rakastuimme. Se oli elämäni ihanin kesä, jota seurasi elämäni haikein, surullisin ja kamalin syksy räntätalvineen. Sitä puuseppää en koskaan unohda!

• Seitsemän vuotta sitten täytin 50 vuotta, enkä pitänyt mitään juhlia, vaan lähdimme mieheni kanssa kaksin Ruotsin-risteilylle. Hytissä oli ruusu ja laivayhtiön onnittelut. Syötiin ja juotiin romanttisesti, ja syödessämme laivan purseri lauloi minulle serenadin ja ojensi suklaarasian päiväni kunniaksi. Se oli ikimuistoinen 50-vuotisjuhla!

Mainos

• Jaa ystävälle
  • Sähköpostilla
  • Facebookissa
  • Twitterissä
• Tulosta