Mainos

Yli 40 vuotta naimisissa: Suunnitelmat mukavista vanhuuspäivistä romuttuivat traagisesti

Kun Marja-Leenan puoliso sai aivohalvauksen, omaishoitajaksi ryhtynyt vaimo ei osannut vielä aavistaa edessä odottavia haasteita. Neljä vuotta myöhemmin Marja-Leenalla todettiin syöpä.

Vuoden 2003 tapahtumat ovat piirtyneet vahvasti Marja-Leenan mieleen. Hän löysi puolisonsa kotoa oudon näköisenä, toinen käsi velttona olkapäästä roikkuen.

Marja-Leena sai suostuteltua uppiniskaisen miehen lääkäriin. Diagnoosi kaatui rytinällä niskaan.

− Mieheni oli saanut aivohalvauksen, Marja-Leena kertaa järkytyksen hetkiä.

Lasse jäi sairaalaan kahdeksi kuukaudeksi. Kun hän vihdoin palasi kotiin, totuus tapahtuneesta valkeni Marja-Leenalle konkreettisesti.

− Yksi kolmasosa vasemman puolen aivoista oli mennyt kuolioon. Hänen lähimuistinsa oli kadonnut, eikä puhe ei luistanut. Oikean käden toimintakyky oli lähes kadonnut. Lisäksi oikea jalka ei tahtonut kestää painoa, Marja-Leena kuvaa.

Lasse pääsi jouluksi kotiin, mutta joutui palaamaan sairaalaan heti tammikuussa. Vasemmanpuoleinen kaulavaltimo leikattiin auki.

"Kaikki jäi vastuulleni"

Kaksikko oli ollut naimisissa yli 40 vuotta. He olivat aiemmin toimineet kolme vuotta omaishoitajina Marja-Leenan vanhemmille. Yhtäkkiä visiot mukavista vanhuuspäivistä muuttuivat täysin.

− Lasse oli elänyt aktiivista elämää, kunnes kaikki seisahtui. Hän turhautui ja alkoi saada aggressiokohtauksia. Kaikki kohdistui minuun. En ymmärtänyt hänen mielestään mistään mitään.

Marja-Leena koki jääneensä sairaalan taholta yksin. Hänen oli ryhdyttävä ottamaan itse selvää kuntoutusmahdollisuuksista sekä omaishoitajille suunnatuista tuista, joiden saaminen takkusi vuoden ajan.

Puoliso vaati jatkuvaa avustusta. Siinä sivussa myös omakotitalon raskaat työt jäivät Marja-Leenan niskoille.

− Se oli hirveää. Itkin kahden ensimmäisen vuoden ajan joka ikinen päivä. Mietin, että tällaistako loppuvanhuuteni tulee olemaan, Marja-Leena kuvaa riipaisevasti.

Uusi shokki

Muutama vuosi sitten tuli Marja-Leenan vuoro hakeutua lääkärin vastaanotolle. Oudot oireet muuttuivat kylmäksi diagnoosiksi: kyseessä oli gynekologinen syöpä, joka oli ehtinyt levitä imusolmukkeisiin.

− Lääkärin mukaan elämäntilanteeni muutoksella saattoi olla vaikutusta syövän syntyyn.

Marja-Leena kiidätettiin leikkaukseen, jota seurasivat stytostaatti- ja sädehoidot. Miniä piti sairaalajakson ajan Lassesta huolta. Jatkossa Marja-Leena ajoitti hoitokäyntinsä niin, että hän oli poissa kun puoliso nukkui.

− Sädehoitojen myötä kuntoni laski ja laihduin entisestään. Ei siinä silti ehtinyt paljoa märehtiä itseään, kun mies vaati jatkuvaa apua, Marja-Leena kuvaa jaksamistaan uskomattomassa tilanteessa.

Päivä kerrallaan eteenpäin

Marja-Leena toimii sairastumisestaan huolimatta yhä miehensä omaishoitajana. Mahdollisuudet parantua täysin ovat 50/50. Tähän mennessä välitarkastukset ovat antaneet toivoa toipumisesta.

− En halua edes ajatella pahinta. Ainoa mikä kauhistuttaa on se, että joudun kärsimään kovista tuskista tai joudun sairaalaan, Marja-Leena toteaa rauhallisesti.

Lepäämään hän ei ole päässyt vuosiin lainkaan, vaikka omaishoitajalla on oikeus kuukausittaisiin vapaapäiviin.

− Mies ei suostu menemään siksi aikaa laitokseen, enkä minä halua häntä siihen pakottaa. Hänen oikea kätensä ei edelleenkään toimi ja puhekyky on heikkoa. Ei häntä voi jättää yksin.

Marja-Leena puskee vaikeassa tilanteessa sisulla eteenpäin. Kaksi kertaa kuussa käyvä kotiapu helpottaa arkea hieman; tosin tieto tästäkin mahdollisuudesta tuli vasta vuosien jälkeen. Lukeminen, koira ja omakotitalon suuri piha tuovat iloa arkeen.

− Niin sanotut ystävät käänsivät vastoinkäymisten myötä selkänsä. Tärkein tukeni on oma tyttäreni. Olimme ennen aivohalvausta mieheni kanssa kovia keskustelijoita. Tyttärelle olen voinut onneksi purkaa tuntojani, Marja-Leena kiittää.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.