Mainos

Vanhustenhoitajat puolustavat hygieniahaalareita – ”Jos asukas ja melkein koko osasto on aamulla ihan ulosteessa, niin helpompi näin”

Muistisairaiden pukeminen takaa suljettaviin hygieniapukuihin, joita ei pysty itse riisumaan, on aiheuttanut keskustelua. Studio55.fin kyselyyn vastanneet hoitajat puolustavat haalareiden käyttöä voimakkaasti.

Olen nyt muutaman kesän ajan tehnyt lähihoitajan ja sairaanhoitajan sijaisuuksia. Hygieniahaalarit ovat olleet käytössä aina tarpeen tullen, jos asiakas/asukas/potilas on ollut taipuvainen esimerkiksi öisin repimään vaipat pois (ja siten kastelemaan sängyn pohjia myöten ja sotkemaan ulosteella) tai sotkemaan ulosteella yleisiä tiloja. Norot, clostridiumit ym. leviävät hoitolaitoksissa muutenkin melkoista tahtia. En sanoisi, että haalari ketään pakottaa ulostamaan vaippaan. Kyse on usein pikemminkin ulosteinkontinenssista kuin siitä, että vessaan ei hädän hetkellä vietäisi.      

Hoitajana tiedän, että ehdottomasti on tyyppejä, joille hygieniapuku on tarpeellinen. Henkilö, joka ei osaa sanoa, milloin tarvitsee ulostaa, saattaa usein kaivella alapäätään ja sotata ”kaiken” tielle osuvan. Aikanaan 70-luvulla, kun ei ollut pukuja, pystyi seuraamaan ulostesotkujen perusteella ymmärtämättömän kulkureitin. Seinät, ovenkahvat, sängyt, lattiat....Tarpeelliseksi katson ja potilaan ja muiden potilaiden turvaksi ja terveydeksi.

Itse hoitajana olen ehdottomasti hygieniahaalarin kannalla, jos potilas sellaisen tarvitsee. Siihenkin on törmätty, että kasvot ja hiukset ovat ulosteessa, kun kakkavaippaa on kaivettu. Itse en sellaista ainakaan omalle kohdalleni halua vanhana. On täysi mahdottomuus viedä kaikki potilaat vessaan silloin, kun siihen olisi tarve. Sitä paitsi jos ei tunnista ulostustarvetta, niin vaippaan tehdään joka tapauksessa. Eivät hoitajat yksinkertaisesti ehdi olla siivoomassa sänkyjä ja muita paikkoja koko ajan tai pukemassa itsensä alasti riisuneita, käytävällä vaeltavia potilaita.             

Olen hoitaja, joka työssään joutuu välillä käyttämään hygieniahaalaria potilailla. Muistisairaan tai itsenäisesti liikkumaan pystymättömän vanhuksen tarpeet voivat löytyä huoneen nurkasta, vaatehuoneesta, toisen potilaan sängystä... Näillä haalareilla pyritään enemmänkin välttämään näitä toisten ihmisten mielestä ”naurettavia” tapahtumia, joita muistisairaat vanhukset tekevät.

”Edelleenkin hänelle laitettiin siistit vaatteet haalarin päälle”

Olen hoitanut ympärivuorokautisessa hoidossa ollutta, hyvin muistisairasta miestä. Hänen ihmisarvoaan kunnioitettiin ja hoitokodissa harkittiin pitkään, otetaanko hänelle käyttöön hygieniahaalari.

Mies ulosti monta kertaa päivässä inkosuojaan, jotka hänellä oli käytössä. Hän ei itse enää hallinnut ulostamisen tai virtsaamisen tarvetta. Häntä käytettiin wc:ssä päivän aikana, mutta sekin tapahtuma oli hänelle hyvin vaikea. Hän oli agressiivinen vaatteiden riisumisen, hoitotoimenpiteen ja pukemisen aikana. Usein tarvittiin ainakin kaksi hoitajaa hänen hoitamiseensa.

Hoitotoimenpiteissä käytettiin hänelle mieluista musiikkia ja rauhallista keskustelua. Usein paikalla oli hänelle tuttu hoitaja. Näin yritettiin tehdä tapahtumasta hänelle mielekkäämpi. Hyvin usein hoitajat kuitenkin saivat mustelmia tai raapimisen jälkiä häntä hoitaessaan, koska hän vastusteli kovasti.

Miehellä oli tapana kaivaa inkosuojasta ulostetta ja pyyhkiä sillä seiniä ja sängyn laitoja ja heittää ulostetta lattialle. Sitä saattoi löytyä mistä vaan hänen huoneestaan. Hän oli turvallisuusriski muille asukkaille sekä hoitokodin henkilökunnalle. Omainenkaan ei pitänyt siitä, että hänen tullessaan paikalle isän huoneessa oli ulostetta ja isä oli sotkenut itsensä myös.

Hoitajat eivät millään voineet olla miehen kanssa 24/7, koska muitakin hoidettavia oli. Tässä hoitokodissa oli 12 asukasta ja iltavuorossa kaksi hoitajaa ja aamulla kolme, joista yleensä kaksi hoitotyössä. Yksi hoitajista hoiti myös keittiötyöt hoitotyön ohella. Kaikki asukkaat tarvitsivat valvontaa ja apua pesutilanteissa, liikkumisessa ja päivittäisissä toiminnoissa. Vaikka miehen huoneessa käytiin usein, hän ehti kuitenkin sotkea itsensä ja huoneensa useaan kertaan päivän aikana.

Lääkärin päätöksellä miehelle otettiin käyttöön hygieniahaalari. Hän ei yrittänyt ottaa sitä pois päältään eikä tuntunut kärsivän haalarin käytöstä. Hän oli mies, joka oli aina pukeutunut hyvin, kauluspaitaan jne. Edelleenkin hänelle laitettiin siistit vaatteet haalarin päälle, kunnioittaen hänen tapaansa pukeutua.

Mielestäni tässä tapauksessa haalarin käyttö oli hyvä asia, koska asiakas itse ei siitä tuntunut kärsivän. Häntä käytettiin wc:ssä, mutta useinkaan hän ei sinne tehnyt tarpeitaan. Hoitajille jäi enemmän aikaa huolehtia muista asukkaista, kun huoneen siivoaminen useaan kertaan päivässä jäi pois.

Tarkoituksena on, että kaikki asukkaat saavat hyvän hoidon. Hoitajamitoitukseen hoitajat eivät todellakaan voi vaikuttaa. Se on kiinni yrityksen omistajista ja heidän arvomaailmastaan.

Vaippoja kyllä vaihdetaan useasti vuorokauden aikana, myös öisin tarpeen vaatiessa, aivan kuten lapsillakin. Tai vaihtoehtoisesti käytetään kävelevät potilaat vessassa useasti vuorokauden mittaan, tietyin väliajoin. Olisiko mukavaa tulla katsomaan omaistaan huoneeseen, jossa naapurisängyn omaava makaakin ulosteen tahrimana oman omaisen sängyssä, hyvässä lykyssä vielä kasvotkin ulosteessa. Tai jopa oma omainen voi tehdä näin...

Mielestäni hygieniahaalari on vain helpotusta vanhukselle itselleenkin, ettei tule naurunalaiseksi saman ikäisten silmissä. Mutta totta kai tässä on taas syntipukiksi joutuneet hoitajat, jotka heidän vanhuksiaan hoitavat. Se on niin helppoa sanoa, kun joskus on nähnyt viimeksi isänsä/äitinsä vuosi sitten, jolloin hän oli vielä paremmassa kunnossa. Pahimpia valittajia ovat juurikin nämä kaukana kaupungeissa asuvat lapset, jotka kerran kaksi vuodessa käyvät vanhempiaan tapaamassa maaseudun vanhainkodilla tms. laitoksessa. Mutta kaikki voivat onneksi ryhtyä omaishoitajaksi, jos hoito ei ole tarpeeksi hyvää.

Hoitajana olen törmännyt. Puolensa ja puolensa, ei ole tietenkään mikään mukava juttu, että asukkaalle tällainen joudutaan laittamaan, mutta jos asukas ja melkein koko osasto on aamulla ihan ulosteessa, niin on se paljon mukavampi näin. Rumaa sanoa, mutta helpompi näin.

Paikassa, jossa työskentelen, haalareita pidetään lähinnä yöaikaan. Silloinhan ei ole mahdollista käyttää vessassa jokaista kokeilemassa, josko tulisi kakka. Päiväaikaan tällaista pukua käytetään vain sellaisilla, jotka tosiaankin repivät vaipat pois ja tekisivät sitten kulkiessaan hätänsä mihin vain. Uskon, että useita ahdistaisi se, kun jätös putoaa mihin vain. Kyllä muistisairaalla täytyy olla oikeus saada pitää vaipat päällä, ellei hän pysty kontrolloimaan tarpeidensa tuloa.           

Ei niitä pukuja kaikille laiteta. Meillä 20 asukasta, ja kahdelle on pakko tuo puku yöksi laittaa, ettei ole sillä ”paskalla” aamulla itse, seinät ja vessa sotkettu. Ei hoitajatkaan halua joka aamua aloittaa ihmispaskan siivoamisella seinistä, eikä ehdikään.

Työpaikallani käytetään haalaria niin, että vetoketju on edessä. Eikä haalarilla todellakaan ole mitään tekemistä ihmisarvon kanssa. Toisin jos muistisairas vanhus ulostaa nurkkiin ja sotkee sillä itsensä, seinät ja keittiön omaisten nähden, niin siinä kohtaa on ihmisarvo kateissa.

Haalari on erittäin tärkeä siinä vaiheessa, kun muistisairas koko ajan riisuu vaatteet ja ulostaa kukkapurkkiin, lattialle sekä liisteröi seinät ja lattiat. Ei niitä haalareita kaikilla muistisairailla käytetä, vaan se on viimeinen apukeino.      

Mikä lääkkeeksi hoitajapulaan?

Työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen ja SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola pohtivat lääkkeitä hoitajapulaan Studio55.fi-lähetyksessä maaliskuussa 2014.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.