Mainos

Vanheneminen voi pelottaa – terapeutti kertoo syyt

Vanheneminen huolettaa usein silloin, kun varsinaiset vaivat eivät vielä ole iskeneet. Erityisesti vanhenemisessa voivat huolettaa elämän varrella toteutumatta jääneet asiat sekä vanhuuden mukanaan tuomat muutokset.

Vanhuuden pelkääminen ja siitä ahdistuminen on melko yleistä, sanoo perheterapeutti Timo Sampolahti. Osa peloista liittyy hänen mukaansa vanhuuden mukanaan tuomiin muutoksiin, joita voi olla hankala kuvitella ja joihin ei välttämättä voi varautua etukäteen.

Vanhuudenpelkoa voi aiheuttaa myös se, jos lähipiirissä on ollut henkilö, jonka vanheneminen prosessina ei ole ollut helppo.

– Siihen on saattanut liittyä jotakin vakavaa sairastumista tai vakavaa toimintakyvyn huononemista. Tai vaikkapa sitä, että huolenpito ei ole ollut sellaista kuin olisi toivottu, Sampolahti sanoo.

Ajatukset siitä, onko eletty elämä ollut sellaista, kuin sen olisi toivonut olevan, voivat myös aiheuttaa ahdistusta.

– Ja sitten ehkä vähän kliseinenkin sanonta, kysymys semmoisesta elämättömästä elämästä. Mitkä toiveet elämässä jäivät toteutumatta, ja onko sellainen olo, että on raamatullisesti sanoen saanut elämästään kyllin vai eikö.

Liika miettiminen voi ahdistaa

Sampolahden mukaan pelko vanhuudesta tulee usein aiemmin kuin varsinaiset vanhuuden vaivat. Ajatuksia vanhuudesta ja kuolemasta olisi hyvä ajatella jo ennen kuin ne ovat niin sanotusti oven takan, mutta liikaa mietittyinä ne voivat aiheuttaa ahdistusta.

– Toinen juttu on se, että varsinkin sairauksiin, kipuun ja tämän kaltaiseen liittyvät pelot ovat aika tavallisia vaikka minkä ikäisillä ihmisillä.

Sampolahti ei näe, että vanheneminen huolettaisi enemmän joko naisia tai miehiä.

– Yksilöiden väliset erot ovat joka tapauksessa suurempia kuin sukupuolten väliset erot.

Yksin jääminen pelottaa

Sen sijaan lapsettomalla ihmisellä pelko vanhuudesta saattaa olla yleisempää kuin henkilöillä, joilla on jälkikasvua, sillä vanhenemisen pelkoon voi liittyä myös pelkoa yksin jäämisestä.

Toisaalta lapsetkaan eivät aina välttämättä lievitä pelkoa.

– Jos suhteet omiin lapsiin ovat jollakin lailla hankalat, tulehtuneet tai paljon etäisemmät kuin toivoisi, niin se kipu on oikeastaan melkein kaksinkertainen.

Sampolahden mukaan huoli tästä voi olla perustelua, sillä on paljon sellaisia ihmisiä, joiden sukulaiset ja läheiset elävät jossain ihan muualla. Saatetaan pelätä, etteivät omat lapset huolehdi, kun ei enää itse siihen kykene. Sampolahden mielestä ongelma on myös vanhustenhuollon taso, josta on käyty julkisuudessa keskustelua.

– Eihän se nyt ole mitenkään omiaan lisäämään luottamusta siihen, että sitten kun itse sitä apua tarvitsee, niin sitä apua myöskin olisi saatavissa, hän sanoo.

Toiselle rikkainta aikaa, toiselle yksinäisyyttä täynnä

Vanhuuden ja vanhenemisen ajatteleminen ei todellakaan ole kivutonta. Sampolahden mukaan niiden ajattelemista vaikeuttaa myös jonkin verran se, että ihmiset vanhenevat niin eri tavoilla: toiselle vanhuus voi olla rikkainta ja elämän parasta aikaa, toiselle taas sairauden ja yksinäisyyden täyttämää.

– Tuntuu, että se ihmisten elämien kirjo laajenee vanhenemisen myötä. Ja erot tulevat vielä räikeämmiksi ja näkyvämmiksi, kuin ne ovat ehkä olleet aikaisemmin, keski-ikäisenä tai nuorempana.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.