Mainos

Työtyttö muistelee: Perheen äidin kuolema kosketti eniten

Kylli Pihlajamäki (os. Helojärvi) oli työpalvelussa Laatokalla, Sortavalan lähellä.

Millaiset taidot teillä oli työtyttöpalveluun lähtiessä?

Olin koulussa viimeistä edellisellä luokalla tyttönorssissa. Silloin kaikki koululaisetkin olivat työvelvollisia, ja oli luonnollista, että johonkin työhön menin. Luin esitteen työpalvelusta, ja se houkutteli kovasti. Laitoin anomukset sisään ja pääsin.

Mitkä olivat ensimmäiset työt?

Naisten työpalvelu oli laajimmillaan silloin. Siihen aikaan oli 12 työpalveluleiriä. Onnekseni jouduin Laatokan rannalle Sortavalan lähelle Anjalan kylään, jossa oli Jamilahden kansanopisto. Siinä oli meidän leirimme.

Ensimmäiset työt olivat maatöitä, vaikka työpalvelun ykköstarkoitus oli auttaa rasittuneita perheenäitejä. Siellä tämä jäi toissijaiseksi, sen tähden että kevättalvi 1942 oli elintarvikkeiden kannalta kaikkein vaikein aika, ja erityisen vaikea tilanne oli takaisin vallatulla alueella. Tärkeintä oli saada maa siihen kuntoon, että se tuottaisi ruokaa seuraavaksi talveksi.

Niin meidät pantiin maatöihin, ja velvollisuudet alkoivat lapiotöistä. Koetimme kääntää maata, jotta saisimme kasvimaita. Sitten seurasivat muut työt, kitkemiset, heinätyöt, syksyllä viljan korjuu ja perunan nosto. Emme olleet tottuneet tällaisiin töihin, eikä ollut paljon voimiakaan, mutta kuitenkin harava ja sirppi pysyivät kädessä.

Kesä oli hyvin sateinen, ja muistan kuinka märällä pellolla haaveilin rauhasta ja siitä, että hankin vettä pitävät jalkineet ja kalastajien käyttämät öljykangasvaatteet.

Jäikö surullisia muistoja?

Minulla oli yksi työkoti, jossa sain olla sisätöissä ja aika pitkään. Tavallisesti olimme kolme viikkoa yhdessä paikassa, mutta täällä avustin kauemmin. Perheessä oli pari lasta ja perheenäiti hyvin heikkona. Hän kuolikin sitten seuraavana talvena keuhkotautiin. Kodin tilanne kosketti kaikkein eniten.

Oliko teillä ruokapula?

Ruuan puute otti aluksi lujille. Aterialla saatiin kaksi pientä palaa ruisleipää, ja maasta kaivettiin talveksi peltoon jääneitä perunoita. Venäläiset olivat istuttaneet perunaa, mutta eivät olleet ehtineet niitä korjata. Niitä talven maassa olleita perunoita saimme yhden isomman ja yhden pienemmän ja niiden kanssa ruisvesikastiketta. Alku oli kaikkein niukinta, mutta tilanne helpottui kesän mittaan. Kyllä meillä oli silloin nälkä!

Oliko työtyttöpalvelu hyvä asia?

Kesä ensimmäisessä leirissä, ja vielä sen jälkeen kolmella muulla leirillä, olivat minulle valtavan tärkeä, hieno asia. Silloin ajattelin työpalvelusta tulevaa elämäntehtävääni.

Leirillä oppi paljon. Opettajina olivat talousopettaja, agronomi ja johtaja, joka opetti teoreettisia aineita, kuten historiaa ja yhteiskuntaoppia. Meille opetettiin myös kirjallisuutta, meillä oli sanomalehtikatsauksia ja seurasimme maailman tapahtumia. Iltaisin oli harrastustoimintaa.

Se oli samanlainen ihmissuhdekoulu kuin miehillä armeija. Tulimme eri puolilta Suomea, ja koulupohja oli kaikilla erilainen. Toiset olivat olleet jo työssä, ja meidänkin leirillämme oli työtyttöjä, jotka kävivät sieltä käsin hakemassa ylioppilaslakkinsa.

Kun meidät jaettiin aakkosjärjestyksessä heti alkuun tupiin, siinä eivät vaikuttaneet sen enempää kotipaikka kuin koulupohjakaan. Kaikilla oli samanlaiset työt ja samat säännöt. Yhteensulautuminen oli tehokasta. Siitä syntyi työpalveluhenki, jota kuva parhaiten se, että vaikka viimeisen leirin lopettamisesta on nyt lähes 70 vuotta, niin näihin päiviin asti olemme kokoontuneet kerran vuodessa tapaamaan ja muistelemaan.

Studio55.fi/Pirjo Haapoja


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.