Toiset naiset kertovat suhteistaan: Ukkomiehen kanssa saa rusinat pullasta

Studio55.fi kysyi lukijoiltaan kokemuksia toisena naisena elämisestä. Osa vastanneista kuvailee suhdettaan varattuun mieheen tyhmän sihteerikön haksahdukseksi johtajaan, osa tietoiseksi valinnaksi poimia rusinat pullasta ilman velvollisuuksia ja perässäkulkijaa. Rinnakkaissuhteet ovat jättäneet jälkeensä tuhoutuneita avioliittoja ja ystävyyssuhteita, mutta on niistä syntynyt myös onnellinen perhe ja lapsia.

"Lantionpohjalihaksia jumppaamalla saan pidettyä miehen kuin miehen"

Olin monta vuotta toinen nainen. Kun vihdoin sain oman miehen, tulin itse petetyksi. Opin, että lantionpohjanlihaksia jumppaamalla sain pidettyä miehen kuin miehen. Sitä treeniä aion jatkaa lopun elämääni nauttien monista upeista rakastajistani.

"Olin toinen nainen tietämättäni"

Olin toinen nainen tietämättäni jonkun aikaa. Mies sanoi minulle, ettei hän ole enää entisen naisensa kanssa. He asuivatkin erillään, mutta sain miehen silti kiinni siitä, että hän vietti öitään saman katon alla entisensä kanssa. Suhde entiseen kuitenkin päättyi. Nykyään olemme onnellisesti yhdessä ja meillä on kaksi lasta. Suunnittelemme menevämme naimisiin.

"Homma päättyi, kun kuvio selvisi entiselle parhaalle ystävälleni"

Minulle ja parhaan ystäväni miesystävälle kehittyi aikaa myöten salasuhde. Aluksi olimme vain kavereita, sitten huomasimme tulevamme erittäin hyvin juttuun, ja pikkuhiljaa kaveruus syveni ystävyydeksi. Ystävyyttä jatkui pitkän aikaa, kunnes erään baari-illan jälkeen päädyimme samaan sänkyyn. Sitä jatkui puolisen vuotta. Tapailimme salaa kaupungilla ja hämyisissä baareissa ystäväni ollessa töissä tai poissa kaupungista. Usein kävimme myös yhdessä viihteellä ja vietimme yhdessä monia öitä.

Homma päättyi, kun kaverini saivat asian selville. Tätä myöten kuvio selvisi myös nykyisin entiselle parhaalle ystävälleni. Mies jäi hänen luokseen, emme ole sen jälkeen montaakaan sanaa vaihtaneet. En kadu tätä kuviota. Kadun vain sitä, että olimme lopulta niin huolimattomia, että jäimme kiinni suhteestamme. Menetin parhaan ystäväni, ja sielunkumppanini sen vuoksi. Tekisin kuitenkin saman jutun uudelleen, jos nyt pääsisin ajassa taaksepäin. Nuo kuukaudet olivat sen arvoisia.

"16 vuoden jälkeen kyllästyin miehen päättämättömyyteen"

Se oli työpaikkaromanssi. Kolme vuotta hän pyysi treffeille ja toi matkoiltaan lahjoja. Kun vihdoin lähdin mukaan, se oli menoa! Vaimo sai pian tietää ja soitti esimiehelleni, haukkui minut puhelimessa, kirjoitti törkeyksiä ja laittoi lapsensakin soittamaan. Vikahan oli hänen mielestään minussa, ei miehessä, jonka minä olin kuulemma vampannut – niin kuin hän itse aikoinaan! Sitä ihanuutta kesti 16 vuotta, sitten kyllästyin miehen päättämättömyyteen. Välillä hän suunnitteli eroavansa, mutta kun on sitä omaisuutta, joka olisi pitänyt jakaa... Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti.

"Ukkomiehen kanssa seurustellessa saa rusinat pullasta"

Olen ollut kahdesti naimisissa, joten se riittää. Seurustelu "ukkomiehen" kanssa on ihanaa: saa nauttia parhaista hetkistä eikä tarvitse "piikoa" häntä jatkuvasti. Suosittelen tällaista suhdetta itsenäisille naisille. Näin säilyttää vapautensa elää oman tahtonsa mukaisesti ilman aviovaimon velvollisuuksia. Ja äitipuolena oleminen se vasta raskasta on. Naiset, nauttikaamme niin sanotusti rusinat pullasta ja olkaamme onnellisia.

"Säikähdin, kun hän erosi takiani"

Kun olin 17-vuotias, tutustuin aluksi täysin viattomasti erääseen 36-vuotiaaseen mieheen. Juttelimme aluksi ihan kaveripohjalla ja kävi ilmi, että mies on naimisissa. Kuukausien juttelun jälkeen tunnustimme ihastuksemme molemmin puolin ja päätimme alkaa salasuhteeseen. Aluksi suhteemme oli pelkästään seksiä, mutta myöhemmin aloimme kulkeutua hengellisemmälle tasolle. Rupesimme juttelemaan asioista vakavasti. Mies kertoi rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa seurustelua salaisesti.

Vain viikkoja tämän jälkeen mies tuli luokseni ja sanoi, että on jättänyt vaimonsa ja että voimme seurustella avoimesti. Säikähdin, miten hän hylkäsi avioliittonsa takiani. Seurustelimme suhteen paljastumisen jälkeen reilut kolme vuotta, kunnes erosimme. En kadu hetkeäkään hänen kanssaan, mutta tunnen syyllisyyttä hänen avioerostaan.

"Suhde alkoi edetä, kun kuulin vaimon syövästä"

Elämäni toisena naisena sai alkunsa, kun olimme formulakisoissa vuonna 2007. Olimme tunteneet toisemme jo vuodesta 2003 alkaen perhetuttuina. Kadehdin kyseisen miehen parisuhdetta, koska hän piti niin hyvää huolta vaimostaan. Itselläni oli takana seitsemän vuoden suhde narsistisen miehen kanssa.

Kun sain kuulla, että miehen vaimolla oli syöpä, niin siitä alkoi meidän keskustelut ja suhteen eteneminen. Hänen vaimonsa kuoli yli kaksi vuotta sitten, ja nyt asun tämän miehen kotona. Kaikki ystävät ja sukulaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja olemme onnellisia.

"Tyhmän sihteerikön haksahdus johtajaan"

Toisena naisena olemisessa ei ole mitään ylevää, se on vain itsensä alentamista. Omalla kohdallani se oli tyhmän sihteerikön haksahdus johtajaansa. Aina valmiina, kun herra saapui, ja aina valmiina matkustamaan. Ikävää ja stressaavaa salailua. Ei se mitään rakkautta ollut – vanhemman johtajan käsipuolessa nuori kaunis sihteeri. Kunpa vain olisin ollut silloin järjissäni enkä aloittanut ollenkaan sitä parin vuoden naisen alistamista.

"En kaipaa elämääni perässäkulkijaa"

Tapasin miehen Saariselällä kaksi vuotta sitten. Välimatka on pitkä, asumme 400 kilometrin päässä toisistamme. Tapaamme noin kerran kuussa yleensä minun luonani. Itse olen sinkku ja elänyt viimeiset kuusi vuotta yksin. Mies on naimisissa ja elää kulissiliittoa. Vaimo asuu omakotitalossa ja mies mökillä. Välit alkoivat mennä huonoiksi, kun mies sairastui ja rahan tulo loppui.

Olemme edelleenkin yhdessä, tapaamiset ovat yhtä juhlaa! Joskus on tullut mieleen, että olenko aivan pöhkö. Mutta en kaipaa elämääni vakituista perässäkulkijaa enkä halua asua enää kenenkään miehen kanssa yhdessä. Haluan viettää mukavaa elämää ja tehdä sitä, mikä juuri nyt tuntuu hyvälle.

"Toisesta naisesta tuli heti kerralla miehelleni se ensimmäinen"

Olin se ensimmäinen nainen noin 40 vuotta, mutta noin kolme vuotta sitten silloin 63-vuotias mieheni löysi Lapin lomareissullaan itseään mukavasti nuoremman naisseuralaisen, josta tuli hänelle heti kerrasta se ensimmäinen. Minä en ollut miehelleni enää mitään tuon lomareissun jälkeen, enkä ole kiinnostunut olemaan hänelle se toinen nainen. Mennyt ei palaa, se on taakse jäänyttä elämää.

Studio55.fi

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat