"Todellisuus palstalla on erilainen kaupungin arkeen verrattuna"

Palstalla ihminen ja luonto kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Valokuvataiteilija Sanni Seppo sukelsi maaliskuussa ilmestyneessä valokuvakirjassaan sisälle suomalaisten palstaviljelijöiden maailmaan.

Palsta-kirjan punainen lanka muodostuu Sanni Sepon tarkkanäköisistä valokuvista. Niissä esiintyy koko palstaviljelijöiden kirjo: eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä kuopimassa kasvimaata, rupattelemassa kahvitauolla.

Aurinko paistaa, ja aika tuntuu pysähtyneen.

− Kun aloitin kirjan teon, minua jännitti lähestyä ihmisiä. Mutta mitä enemmän tein työtäni, sitä rohkeammaksi tulin, ja myös ihmiset rentoutuivat. Vain prosentti lähestymistäni palstaviljelijöistä ei halunnut kuvaan, Seppo valottaa kirjan syntyprosessia.

Suomalaiset luokitellaan usein pidättyväisiksi, yksityisyyttään varjeleviksi ihmisiksi. Palstoilla stereotypiat eivät kukkineet.

− Minut kutsuttiin usein palstoille syömään, teetäkin keitettiin. Ihmisten ystävällisyys ja avoimuus oli koskettavaa. Ehkä suomalaiset eivät olekaan niin sulkeutuneita, valokuvataiteilija pohtii.

Luova tila, merkitys elämään

Seppo on itse viljellyt omaa palstaansa jo 20 vuoden ajan. Hän näki pitkään edessään vain mullan ja palstan, kunnes havahtui.

− Aloin miettiä, miten jännä elämäntapa tämä on. Todellisuus palstalla on erilainen kaupungin arkeen verrattuna, Seppo sanoo.

Palstat ovat kooltaan 10 kertaa 10 metriä ja sijaitsevat yleensä kaupungin maalla. Kaupungit valvovat viljelyä vaihtelevasti. Periaatteessa omaan aarin maaplänttiinsä saa tehdä melkein mitä vain.

− Viljely on vain yksi puoli. Palsta edustaa ihmiselle myös omaa luovaa tilaa, joka saattaa tuoda esimerkiksi eläkeläiselle merkityksen elämään. Kiireiselle palsta tuo levon, Seppo kuvaa.

Kohtaamisia palstoilla

Pelkästään pääkaupunkiseudulta löytyy noin 70 palsta-aluetta. Palstat ovat puistonomaisia alueita, joiden käytävillä ihmiset voivat kävellä.

− Mutta luonnollisestikin itse palstat ovat jonkinlaista yksityisaluetta, jonne ei luvatta voi mennä, Seppo lisää.

Palstailijoiden keskinäinen kanssakäyminen on rentoa, eivätkä sitä säätele muodollisuudet tai velvollisuudet.

− Kyse on hetkellisistä kohtaamisista ihmisten välillä. Palstalla toisesta ei välttämättä tiedä kuin etunimen. Kaikki ovat taustoistaan riippumatta samalla viivalla.

Studio55/Jenni Kokkonen

Lue myös:

    Uusimmat