Tiesitkö tämän vaietun asian historiasta? Suomessa myytiin lapsia orjiksi

Huutolaislasten kohtaloista Orjamarkkinat-kirjan kirjoittanut Jouko Halmekoski kertoo, mitä huutolaisuus oikein oli.

Huutolaisuutta esiintyi Suomessa 1800-luvun alusta alkaen. Siihen aikaan toisen tai molemmat vanhempansa menettäneet tai muuten yksinäiset köyhien lapset joutuivat yleensä kuntien eläteiksi. Kunnat myivät lapsia huutokaupoissa perheille, jotka vaativat vähiten vuotuista huoltomaksua lapsen elättämisestä. Lastenkoteja oli erittäin vähän.

Vuonna 1817 Venäjän keisarilta tuli käskykirje, jonka mukaan kerjuulla kulkeneet lapset piti panna ensisijaisesti perhehoitoon. Se lisäsi lasten huutolaisuutta.

Lasten lisäksi myös vanhuksia ja sairaita myytiin huutolaisiksi, sillä laitoshoitoa ei juuri ollut.

Huutolaiset, olivat he sitten lapsia tai vanhuksia, joutuivat raatamaan talon raskaissa töissä, ja usein heitä kohdeltiin hyvin julmasti.

– Vuonna 1849 keisarilta tuli kirje, jossa käskettiin kuntia pienentämään vaivaishoitokuluja. Huutolaisuus lisääntyi jälleen. Vilkkaimmillaan se oli 1870–1880-luvuilla, Jouko Halmekoski kertoo.

Huutokaupat loppuivat, toiminta jatkui

Kun uusi köyhäinhoitolaki astui voimaan vuonna 1923, se kielsi huutokaupat ja huutolaisnimen käytön. Osa kunnista totteli, mutta osa jatkoi toimintaa entiseen malliin vielä 1930-luvulla. Varsinaista lainvalvontaa ei juuri ollut.

Vaikka huutokaupat vähitellen loppuivat, lasten sijoittamista perheisiin jatkettiin vielä 1940-luvullakin.

– Kaitsijamiehet etsivät lapsille hoitopaikkoja ja sijoittivat heitä vähiten rahaa vaatineisiin perheisiin. Lapset olivat edelleen huutolaisen asemassa, vaikka varsinaisia huutokauppoja ei enää ollutkaan. Viimeinen huutokauppa, jonka tiedän varmuudella tapahtuneen, järjestettiin vuonna 1935.

Jouko Halmekoski toteaa huutolaisuuden olevan Suomen historian häpeätahra, josta valtio mielellään vaikenee.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Lue myös:

    Uusimmat