Silmäsairaus muutti Irjan maailman: En erota edes ruokaa lautasella

Silmälasit tulivat Irjalle, 83, tutuiksi jo kansakouluajoista asti. Kahdeksan vuotta sitten Irja huomasi näössään uudenlaisen muutoksen. Vasen silmä tulkitsi värit eri lailla kuin oikea.

Asiaa ryhdyttiin tutkimaan silmäklinikalla. Erilaisten kokeiden myötä selvisi, että Irjan oikeassa silmässä esiintyi kuivarappeumaa ja vasemmassa kostearappeumaa.

Asia jäi seurantaan. Kolme vuotta sitten Irja passitettiin kaihileikkaukseen.

− Minulle sanottiin, että leikkauksen jälkeen kaikki tulee kirkastumaan. Lopputulos vaikuttikin positiivisesti värinäköön. Hain kaapista tiettyä puseroa ja ihmettelin, että tämän värinenkö se on, Irja kertaa.

Mutta siinä missä värit jälleen kirkastuivat, oikean silmän kuivarappeuma alkoi sumentaa Irjan näköä yhä enemmän. Lopulta Irja sai lähetteen kuntoutusklinikalle, jossa selvitettiin, mitä apuvälineitä Irja tarvitsee arjen toimintojen ylläpitämiseen.

Elämää epätarkassa maailmassa

Tänä päivänä Irjan päivittäinen liikkuminen ja tekeminen ovat täynnä haasteita. Sokea hän ei ole, mutta näkökyky on monin tavoin rajoittunut.

− Maailmani on epätarkka. Pystyn liikkumaan ulkona, mutta maisema ei ole terävä. Katson kävellessä enemmän maahan, Irja kertoo.

Tummat silmälasit kirkastavat maisemaa hieman. Ilman apuvälineitä Irja ei kuitenkaan näe lukea tai kirjoittaa lainkaan. Helposti käsilaukussa mukana kulkeva suurennuslasi on muodostunut tärkeäksi avuksi.

− Kotona käytän apuna myös tietokonetta muun muassa lehtien ja sähköpostien "lukemiseen". Sillä pystyisi hoitamaan pankkiasioitakin, mutta siinä tulee aina vähän epävarmuus, että lukeeko tilinumeron oikein.

Lisäksi rutiinit ovat erilaisissa toimissa tärkeässä asemassa.

− Tutussa kaupassa tiedän, mikä tuote on missäkin. Naapurit tunnistan kadulla kävelytyylistä. Liikennevaloissa näen punaisen värin. Kun se sammuu, tiedän että valo on vihreä.

Liikkuminen vaatii tarkkuutta

Irja oli kuivarappeuman puhkeamisen aikaan juuri ehtinyt päästä golfin peluun makuun. Harrastus oli pakko lopettaa, kun pelatessa ei enää nähnyt, mihin pallo lensi.

Myös kävelylenkit ovat jääneet vähemmälle; ulkona kun ei oikein ole enää mitään näkemistä.

− Saatan kyllä lähteä esimerkiksi kaupungille kahville, mutta en mielelläni yksin. En näe, mitä vitriineissä on tarjolla, kun en erota kunnolla edes ruokaa lautasella. Onneksi makuaisti on sentään säilynyt, Irja sanoo.

Yksin liikkuminen on osaltaan myös turvallisuuskysymys. Lähestyvät autot Irja erottaa valoista. Eteen nopeasti ilmestyvä pyörä on vaikeampi havaita. Vaaratilanteita ei ole onneksi vielä syntynyt.

− Yksityiskohdat jäävät kotonakin näkemättä. Tavarat pitäisi aina laittaa takaisin paikoilleen. Silmälaseja etsin vähän väliä.

Näkökyky vähenee jatkossakin

Lääkärin mukaan Irjan ei tarvitse pelätä täyttä sokeutumista. Siihen on kuitenkin varauduttava, että näköön tulee jatkossa lisää aukkoja.

Tilanne herättää tunteita laidasta laitaan.

− Kyllä tämä harmittaa joka hetki. Joskus on taas päiviä, kun oikein ihmettelen, että olenpas minä ollut menossa, Irja pohtii.

Kaventuvasta näöstä huolimatta Irjaa kuljettaa eteenpäin positiivinen perusvire. Elämänlaatua on kohottanut myös pieni, mutta tärkeä muutos kodissa: uudet kirkkaat kattovalaisimet, jotka Irja sai kuntoutusklinikan kautta.

Arjen askareiden ohella Irja on aloittanut ranskan kielen opiskelun alkeiskurssilla, jossa sekä opettaja että oppilaat ovat näkövammaisia.

− Ei tässä ole varaa menettää toivoaan. Se ei auta asiaa ollenkaan, että rupeaisin pessimistiksi, Irja painottaa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.