Seitsemänkymppiset lesket tutustuivat netissä – rakastuivat voimakkaasti

Syöpä vei nyt 69-vuotiaan Siirin* aviomiehen noin puolessa vuodessa.

– Suruaika alkoi jo siitä, kun hän sairastui. Tuntui kuin toinen käteni olisi repäisty irti, Siiri sanoo.

Kuoleman jälkeen Siiri suri ja ikävöi vuoden, kunnes tuli tunne, että jotakin on tehtävä.

– Vaikka lapseni asuvat lähellä, heillä on omat perheensä. Ja vaikka he käyvät kylässä ja soittelevat, niin kuitenkin sitä oli yksin. Mietin, että näin ei ole hyvä olla.

Siiri löysi netistä ystäväpalstan.

– Ajattelin, että eipä se ota, jos ei annakaan. Katselin palstalla muiden laittamia ilmoituksia. Omaa profiilia en tehnyt, koska olen tuollaisissa jutuissa arka ja käyttänyt nettiäkin hirveän vähän. Minulla ei ollut minkäännäköisiä odotuksia, ajattelin vain vaihtaa ajatuksia ajankuluksi.

Eräs ilmoitus pisti Siirin silmään.

– Minua muutamaa vuotta vanhempi mies, Asko*, oli myös jäänyt leskeksi ja ollut yhtä kauan naimisissa kuin minä. Jo se antoi sellaisen tunteen... Ja kun hän sitten kertoi, että oli hoitanut vakavasti sairasta vaimoaan kolme vuotta, ajattelin, että ei tämä voi ihan huono ihminen olla.

Siiri ja Asko kirjoittelivat aluksi toisilleen sähköpostia nimettöminä ja kasvottomina. Sitten vaihdettiin puhelinnumeroita ja kuvia.

– En ole koskaan ajatellut ihmisiä sillä tavalla ulkonäön perusteella, mutta kyllähän siinä kuvassa oli ihan kivannäköinen mies.

– Itse olin kuvan saadessani lastenlasten kanssa mökillä, ja eihän minulla siellä ollut omaa valokuvaa mukana. Tytöt sitten ottivat minusta pienellä kännykkäkameralla kuvan, jonka lähetin Askolle. Jalassani oli kauhtuneet verryttelyhousut ja tukka hapsotti – ei siinä ainakaan kauneudella ollut merkitystä, Siiri naurahtaa.

Yhdessä, mutta omissa kodeissa

Siiri ja Asko asuvat 200 kilometrin päässä toisistaan, mutta parin viikon päästä ensimmäisten viestien vaihtamisesta he jo tapasivat. Ensimmäiset treffit olivat Siirin kotona, seuraavat hänen mökillään.

– En halunnut esittää mitään enkä järjestää mitään erikoista, olin vain oma itseni. Olemmekin alusta asti pystyneet puhumaan kaikista asioista suoraan ja rehellisesti ilman salaisuuksia.

Suhde on edennyt nopeasti, ja nyt pari on ollut yhdessä seitsemän kuukautta.

– Meillä on yhteisiä asioita, mutta olemme myös erilaisia. Minä teen paljon käsitöitä, ja Asko harrastaa kuorolaulua ja purjehdusta. Syksyllä kävimme aika paljon mökillä sienessä ja marjassa. Asko ei ole mikään sienestäjä tai marjastaja, mutta toivottavasti hän innostuu. Minä puolestani en ole ikinä purjehtinut, mutta Askolla on purjevene, ja hän haluaa minut mukaansa vesille ensi kesänä. Saa nähdä, kuinka käy.

– Lapsenlapsia Askolla on yksi ja minulla kymmenen. Hän vitsailee, että on minulle kateellinen ja haluaisi enemmän – olen sanonut, että voinhan minä näistä antaa, Siiri nauraa.

Pariskunta puhuu päivittäin puhelimessa useita kertoja ja matkustaa pari kertaa kuukaudessa toistensa luo pidemmiksi ajoiksi.

– Saman katon alle tuskin muutamme koskaan, meillä on kummallakin ihanat kodit. Olemme sanoneet myös lapsillemme, ettei tarvitse pelätä, että tässä elettäisiin kummankaan siivellä. Tulemme molemmat omillamme toimeen emmekä etsineet kumppania sen takia, että tarvitsisimme taloudellista tukea.

Lapset ovatkin suhtautuneet hyvin vanhempiensa uuteen onneen.

– Olemme käyneet kaikkien luona kylässä. Kun vanhin lapsenlapseni täytti 18, hän kutsui meidät molemmat synttäreille. Asko oli myös viime kesänä mukana Ruotsin risteilyllä minun ja kahden lapsenlapseni kanssa.

Kuvituskuva. Colourbox.com

Nyt on joku, jolle soittaa

Uusien tunteiden voimakkuus on yllättänyt Siirin.

– En olisi voinut kuvitella, että johonkin ihmiseen voi ihastua ja rakastua näin kovasti – molemminpuolisesti. Kun yksi lapsenlapsistani kuuli, että tapasimme netissä, hän sanoi: sehän on kuin elokuvissa!

Miten rakastuminen seitsemänkymppisenä eroaa rakastumisesta parikymppisenä?

– Minun mielestäni siinä ei ole mitään eroa. Ehkä eläkkeellä on enemmän aikaa toisilleen. Nuorena sitä opiskeli ja oli töissä ja teki vaikka mitä, nyt ei ole hirveästi muuta. Suhde on tietysti sillä tavalla erilainen, että elämänkokemuksen myötä on enemmän jalat maassa. Pitää elää päivä kerrallaan, kun ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.

Siiri ei ehtinyt puhua edesmenneen aviomiehensä kanssa siitä mahdollisuudesta, että jälkeen jäävä puoliso löytäisi uuden kumppanin.

– Se kuolema tuli jotenkin niin äkkiä, että loppuaikoina hän oli jo niin huonossa kunnossa, ettei ollut enää tässä maailmassa. Aluksi tuntui tietysti oudolta olla jonkun muun kanssa, kun oli ollut yhden ainoan miehen kanssa koko elämänsä – menimme naimisiin, kun olin 21-vuotias. Mutta se on elettyä ja tallessa eikä vaikuta millään tavalla tähän suhteeseen. Askon kanssa olemme puhuneet entisistä kumppaneista aika paljon yhdessä.

Ikävöikö Siiri edelleen edesmennyttä miestään?

– Kyllä ainakin silloin, kun olen yksin kotona. Ei se kuitenkaan enää ihan päivittäin mielessä ole, koska kuolemasta tulee toukokuun alussa kuluneeksi kaksi vuotta.

– Kaipaus entiseen mieheen kulkee tietysti mukana läpi elämän, mutta omalla tavallani olen nyt onnellinen. Minulla on nyt joku, jolle soittaa – se on jo aika paljon. Ystävät eivät ole ihan sama asia.

*Haastateltavien nimet muutettu.

Kuvat: Colourbox.com

Seuraa netistä? Katso juttu deittipalveluista

Ystävänpäivänä Huomenta Suomi tutustui erilaisiin nettideittailupalveluihin.