Mainos

"Rukoilin, että saisin vielä kerran nähdä hänen ruskeat silmänsä"

Traaginen onnettomuus katkaisi 27 vuotta sitten nuoren parin yhteisiltä unelmilta siivet. Eija ryhtyi vain 23-vuotiaana pahasti vammautuneen kihlattunsa omaishoitajaksi. Kaksikon rakkaus on kestänyt koettelemuksista huolimatta jo kolme vuosikymmentä.

Eija Harsia oli nuori 19-vuotias nainen tavatessaan vuotta nuoremman Jyrkin. Kaksikon välillä tapahtui kuuluisa klikkaus.

− Kolme vuotta tapaamisemme jälkeen menimme kihloihin, muutimme yhteen ja ryhdyimme rakentamaan omaa taloa, Eija muistelee.

Nuoripari haaveili häistä ja lapsista. Eräs ilta vuoden 1983 syksyllä muutti kertarysäyksellä kaksikon tulevaisuuden suunnan.

Eija ja Jyrki olivat viettäneet iltaa ystäviensä juhlissa. Jyrkin mieltä painoi koko illan henkilökohtainen murhe. Pariskunta ehti palata kotiin, kun Jyrki päätti lähteä yöllä vielä ulos.

Aamulla koko yön huolestuneena valvonut Eija havahtui puhelimen pirinään. Sanat langan toisessa päässä pysäyttivät.

− Poliisi ilmoitti, että mieheni oli löydetty junaraiteen vierestä koomaan vaipuneena, täysin hengettömänä.

Hengenlähdön rajamailla

Sairaalassa Eija kohtasi kauhean näyn. Jyrki makasi hengityskoneessa verisenä ja ruhjoutuneena. Tapahtumien kulku alkoi valjeta. Jyrki oli pyrkinyt yöllä junaradan toiselle puolelle kiskojen poikki − kohtalokkain seurauksin.

− Jyrkillä oli murtumia kallossa ja niskassa sekä turvotusta aivoissa. Lääkärit pitivät henkiinjäämistä mahdottomana.

Jyrkin sitkeys yllätti kaikki. Kuukaudet vaihtuivat, ja mies pysyi hengissä, vaikkakin koomassa. Eija vietti kaikki ruokatuntinsa sekä illat kihlattunsa vierellä.

− Pelko iski joka kerta teho-osaston ovella. Mitä jos Jyrki ei jaksa enää?

Vuoden loppua kohden Jyrkin tilassa tapahtui ensimmäinen muutos: hän avasi silmänsä. Vaikka katse ei reagoinut mihinkään, Eijan sydän läikähti onnesta.

− Olin rukoillut, että saisin vielä kerran nähdä hänen ruskeat silmänsä.

Eija sai nähdä paljon enemmän kuin uskalsi toivoa.

− Olin lähdössä jälleen kerran yöksi kotiin. Painoin pääni mieheni rintaa vasten. Yhtäkkiä hän nosti kätensä ylös ja alkoi silittää päätäni. Huusin hoitajat paikalle. He alkoivat itkeä, Eija kertaa liikuttavaa hetkeä.

Kuntoutusta omin päin

Kevään koittaessa Jyrki pääsi lopulta sairaalasta kotiin. Alkoi pitkä ja kivinen toipumisen tie. Tuohon aikaan kuntoutusta ei ollut tarjolla. Eija joutui itse selvittämään, mitä tehdä seuraavaksi.

− Jyrkin siskon mies tuli aamuisin auttamaan nostamaan Jyrkin pyörätuoliin. Aloin kuntouttaa häntä askel askeleelta omin päin.

Aktiivinen Jyrki koki autettavana olon raskaasti. Kommunikointia vaikeutti se, että Jyrki oli menettänyt onnettomuuden myötä puhekykynsä.

− Hänessä nousi esiin aggressiivisia piirteitä, kun hän ei tullut ymmärretyksi. Yritin sitkeästi tulkita hänen viestejään.

Eijan ponnistelut eivät menneet hukkaan. Jyrkin vointi koheni hitaasti mutta varmasti. Vähitellen hän pystyi istumaan. Eija hankki miehelleen rollaattorin ja alkoi houkutella tätä pystyyn. Lopulta rollaattori vaihtui kävelykeppiin.

− Koska kukaan ei auttanut kuntouttamisen suhteen, minun oli pakko ottaa itse asioista selvää, Eija selittää sitkeyttään.

Rakkaus on kestänyt

27 vuotta onnettomuuden jälkeen Jyrki kävelee hitaasti kepin kanssa ja puhuu sen verran, että tulee ymmärretyksi. Eijan ja Jyrkin yhteinen taival on osoittautunut erilaiseksi kuin nuoruuden haaveissa. Eija ei ole silti kertaakaan miettinyt luovuttavansa.

− Onnettomuuden jälkeen minulta kysyttiin, että miksi et vain lähde, olet niin nuorikin. Vastasin, että miksi jättäisin toisen silloin kun hän tarvitsee minua eniten.

On Eijan mielessä käynyt vuosien mittaan monenlaisia ajatuksia. Rakkautta vaikeudet eivät ole silti sammuttaneet.

− Hirtehishuumori on kantanut eteenpäin. Aamiaispöydässä meillä raikuvat vitsit. Meillä on paljon omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä.

Onnettomuus varjostaa yhä Jyrkin elämää. Parhaillaan hän toipuu lonkkaleikkauksesta. Jyrki ja Eija elävät haasteista huolimatta täyttä elämää.

− En ole sortunut ajattelemaan, että mitä jos… Mennyttä ei voi muuttaa, Eija toteaa tyynesti.

Studio55/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.