Mainos

Professori vanhusten kohtelusta: Niin kauan kun elää, pitäisi voida elää kuten haluaa

Vanhanakin pitäisi uskaltaa haluta, tahtoa ja toivoa. Vanhenemisessa voi olla myös iloa, vaikka geriatrian professori Jaakko Valvanne myöntääkin, että vanheneminen tapahtumana on toisinaan "aika tylsä juttu".

– Niin kauan kuin elää, pitäisi voida elää niin kuin haluaa. Niin, että toteuttaisi ajatuksia ja toiveita, mitä on. Ehkä jotain sellaista, mitä ei ole vielä siihen mennessä tehnyt. Ainakin niin, että ei eläisi muiden ehdoilla: lasten, puolison tai hoitajien, palvelujärjestelmän ehdoilla, kuvaa Jaakko Valvanne, geriatrian professori Tampereen yliopistosta.

Keskustelun aiheena on iloinen vanhuus.

Valvanne kirjoitti yhdessä Lotta Tuohinon kanssa teoksen 60+ – Iloa elämään!. Kirja antaa vinkkejä esimerkiksi sopivasta ravinnosta, liikunnasta ja elämäntavoista. Kohderyhmänä ovat ikääntyneet ihmiset itse, eivät siis esimerkiksi pelkästään alan ammattilaiset.

Vanhenemisessa voi olla myös iloa, vaikka Valvanne myöntääkin, että vanheneminen tapahtumana on "aika tylsä juttu".

– Eiväthän ne vanhenemisen muutokset, joita elimistössä tapahtuu, sinänsä ole iloisia asioita. Ne ovat kuivumista, surkastuumista, jäykistymistä, hidastumista. Ja ajatus, että kuolema on aina lähempänä ja lähempänä. Ei se lähtökohtaisesti ole mukava asia, päinvastoin. Kyllähän se pelottaa useimpia meistä. Mutta ajatus on, että vanhenemisen voi liittyä myös iloisia asioita, ja sen voi nähdä myös pilke silmäkulmassa.

Valvanteen mukaan monet tutkimukset puoltavat siitä, että korkeassa iässä ihmiset ovat onnellisimmillaan – ainakin keski-iän ja nuoren aikuisuuden paineisiin verrattuna.

– Jos on mielekästä tekemistä ja ei ole kamalan sairas, monet viettävät hyvinkin hyvää ja laadukasta elämää. Ja sitten voi tehdä kaikenlaista, että elämä olisi vielä laadukkaampaa. Voi liikkua. Jos rupeaa oikein liikkumaan, se tuottaa endorfiineja, eli hyvän olon hormoneja. Jos sen tekee ryhmässä, se on yleensä vielä hauskempaa. Kun löytää ryhmän, sieltä voi saada vaikka kuinka paljon elämäniloa. Voi ystävystyä uusien ihmisten kanssa, Valvanne kuvaa.

– Kyllä elämä voi muuttua ihan täysin, kun vain tarttuu mahdollisuuksiin ja lähtee etsimään. Antautuu ystävän viemäksi, niin, että lähtee edes sen ensimmäisen kerran tekemään jotakin sellaista, mitä on halunnut, mutta jota on pelännyt. Yleensä se innostaa ja kannustaa jatkamaan sitä, ja parhaimmillaan johtaa uusiin ystävyyssuhteisiin.

Vanhanakin pitäisi siis uskaltaa haluta, tahtoa ja toivoa. Valvanne toivoo uudenlaista asennetta esimerkiksi vanhustenhoitoon, hoivakoteihin, kotihoitoon ja sairaaloihin: toiminnan tulee lähteä iäkkäiden asiakkaiden tarpeista ja toiveista.

– Se on hyvin erilainen lähtökohta kuin se perinteinen, jossa on ajateltu, että me ammattilaiset tiedämme, mitä vanhat ihmiset haluavat, hän kuvaa.

Samaa muutosta kaivataan myös iäkkään korvien väliin. Senioritkin saavat haluta ja toivoa, ja toiveita pitäisi kuunnella.

– Sellainen liika nöyryys ja auktoriteetin kunnioittaminen, siitä pitäisi päästä pois. Jos ei tunnu hyvältä, pitää korottaa ääni ja sanoa: minusta on törkeää, että joudun jonottamaan täällä päivystyksessä tuntitolkulla, eikä kukaan kerro minulle, mitä tapahtuu, eihän täällä saa edes juotavaa tai syötävää.

"Jokainen ihminen oikeasti toivoo, että hänestä välitetään"

Usein vanha polvi tyytyy vähään ja haluaa pärjätä yksin. Niin sanotut vanhat tervaskannot eivät tahdo, että heistä hössötetään. Vai tahtovatko sittenkin?

– Jokainen ihminen oikeasti toivoo, että hänestä välitetään, häntä rakastetaan, häntä kosketetaan ja kuullaan, että hän on jollekulle tärkeä, Valvanne uskoo.

Tosiasia kuitenkin on, että siinä missä yksi harrastaa aktiivisesti vielä 90-vuotiaana, toisen vauhti hidastuu jo seitsemänkymppisenä.

– Ihmiset ovat erilaisimmillaan eläkeiässä. Se on tosiasia, joka on tärkeää myöntää, Valvanne kuvaa.

– Ei ole yhdenlaista vanhusta, vaan on joukko hyvin erilaisia, iäkkäitä aikuisia, joiden joukossa on huippukuntoisia treenaajia, maratonin juoksijoita ja sitten hyvin sairaita, hauraita ja pitkäaikaishoidossa olevia. Ja kaikkea siltä väliltä.

Asiaan vaikuttavat monet seikat. Genetiikalleen ei voi mitään: toisilla yksinkertaisesti on erilaiset lähtökohdat. Myös elintavat vaikuttavat paljon.

– Jos on nuoresta asti harrastanut liikuntaa, ollut aktiivinen, ravitsemus on ollut kohdallaan ja on ollut sosiaalinen, on paljon paljon paremmat lähtökohdat hyvään vanhuuteen.

Kolmas vaikuttava asia on sattuma. Kaikkia sairauksia ei voi välttää. Myös hyvän hoidon merkitys korostuu.

– Miten on hoidattanut omat sairautensa? Onko tartuttu toimeen, onko ihminen alkanut hoitaa korkeaa kolesterolia, onko korkeaa vedenpainetta hoidettu hyvin, onko sokeritautia hoidettu hyvin? Tällaisilla asioilla on merkitystä. Onko kertynyt ylipainoa vuosien varrella, onko ollut passiivinen? Tällaiset seikat vaikuttavat siihen, millaista elämä on ikäihmisenä.

Mitä haluat vielä kokea? Seniorit vastaavat


Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.