Pohjalainen Lauri Tähkä on mielissään varttuneemmista ihailijoistaan

Lauri Tähkä on mielissään siitä, että 60-vuotiaat ihailijat käyvät rutistelemassa häntä keikkojen jälkeen. Vaikka yleisössä on paljon kolmekymppisiä naisia, myös ikäihmiset, lapset ja kokonaiset perheet ihailevat yhtyettä. Esiintyminen ja fanien tapaaminen tuntuvat levytysprojektin jälkeen mahdottoman hyvältä, ja ihmisten innostus jopa liikuttaa Tähkää. Erityisesti laulajaa ilahduttavat vahvaluonteiset naisfanit.

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtye julkaisi uusimman albuminsa syyskuussa. Vaikka uudella levyllä tuotanto on muuttunut modernimpaan muotoon, pohjalaisuus kulkee edelleen mukana. Bändin historian alkuaikoina, 1990-luvun puolivälissä kappaleissa käytettiin perinteisiä kansanlaulutekstejä.

– Viime levyllä niitä on vähemmissä määrin. Siitä huokuu enemmän tämän päivän eteläpohjalaisuus, Lauri Tähkä kertoo.

Tähkä huomauttaa, että kymmenessä vuodessa muuttuu jonkin verran tahtomattaankin. Mies itse on muuttanut pois Pohjanmaalta jo 15 vuotta sitten, minkä seurauksena myös puhekieli on muuttunut. Keikkabussissa kuitenkin virtaa vahvasti pohjalainen veri.

– Bändissä kiertää 11 henkeä maantiellä. Kymmenen meistä on eteläpohjanmaalaisia, ja yksi on tamperelainen. Ymmärrämme toistemme huumoria ja kielenkäyttöä sekä asenteita sen suhteen, kuinka hommia tehdään.

Töitä tehdään Tähkän mukaan kovalla sykkeellä, ja puolentoista tunnin keikkaan satsataan kaikki paukut joka päivä. Pohjalaisuus näkyy myös yhteen hiileen puhaltamisena. Asioista puhutaan suoraan, eikä nurkissa jauheta soopaa toisista. Miten tamperelainen sitten on sopeutunut joukkoon?

– Luulen, että jos hän ei olisi sopeutunut, hän olisi lähtenyt jo. Mutta vähemmissä määrin otetaan ulkopuolisia, koska sanomisen laatu ja asenteellisuus voi tuntua tylyltä, vaikka se ei sitä ole.

Mustasukkaisuus ei estä naisten fanitusta

Vaikka bändin yleisön ajatellaan koostuvan pelkästään kolmekymppisistä naisista, niin ei todellakaan ole. Joukossa on myös miehiä, ikäihmisiä, lapsia ja perheitä. Tähkästä laaja yleisö on hieno asia, se koskettaa, tuntuu hyvältä ja on suuri asia koko bändille.

– On mielettömän hienoa, että keikoille tulee yli 60-vuotiaita, jotka käyvät rutistelemassa keikan jälkeen. Pari viikkoa sitten Lappeenrannassa 80-vuotias mummo huusi, että: "Ootko sinä se Lauri Tähkä? Katoinkin jo kaukaa, että kyllä se sinä olet". Se oli mieletöntä.

Tähkä ei kuitenkaan voi tietää, mitä mieltä hänen omat isovanhempansa olisivat yhtyeen musiikista. Mies ei ollut vielä ehtinyt edes teini-ikään, kun viimeinenkin isovanhemmista menehtyi.

– Se on tylsä juttu. Olisi ollut paljon kerrottavaa ja kysyttävää, ei ole sitä suotu ikävä kyllä. Olisi voinut kyllä papalta tulla, että menisit kunnon töihin, Tähkä heittää.

Vaikka yleisössä onkin kaikenikäisiä ihailijoita, 90 prosenttia keikkakävijöistä on naisia. Bändin keulakuva vetää hameväkeä puoleensa. Ja aina ei välttämättä kotipuolessa olla kovin innoissaan siitä, että emäntä lähtee lavan reunalle Tähkää fanittamaan.

– Mutta onneksi naiset ovat hemmetin vahvoja. Naiset tulevat keikoille, vaikka mies olisi mustasukkainen. Se tuntuu mielettömältä.

"Savossa repivät melkein tukankin päästä"

Laajan ihailijakaartin johdosta yhtye on saanut myös kuulijakunnan näköisiä fanilahjoja. Perinteisten villasukkien ja lapasten lisäksi bändin takahuoneeseen on pamahtanut Kuopion keikalla kalakukko. Kaikista mieluisimpia tervehdyksiä ovat kuitenkin lasten piirustukset.

– Lasten piirustukset liikuttavat, kun koko perhe tulee sitä ojentamaan.

Pohjanmaalle bändi palaa aina mielellään esiintymään. Yleisössä on ihmisiä, jotka ovat käyneet kymmenen vuotta sitten ensimmäisillä keikoilla. Kotiseuduilla ei Tähkän mukaan seota niin kuin esimerkiksi Savossa.

– Tyylikkäästi ja jäyhästi ollaan messissä, se on sellaista hiljaista hyväksyntää. Savossa ne repii melkein tukankin päästä, Tähkä nauraa.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että yhtye jatkaa keikkailuaan vuodenvaihteeseen asti. Tammi-helmikuu on pyhitetty lomailulle, ja sen jälkeen esiintymisiä jatketaan toukokuun alkuun saakka. Toukokuu pidetään vapaana ennen kesän keikkaputkea.

– Yksi meistä on puoliksi maanviljelijä, ja pitää kunnioittaa sitä, että jätkä hoitaa pellot. Kai sieltä tulee taas kutsu, että tulkaa hommiin. Kyllä sitten myös mennään.

Lue myös:

    Uusimmat