Mainos

Olavinlinnan hurjat tarinat: Vanki karkasi pellavaköyden avulla

Olavinlinnan yli 500-vuotinen historia on täynnä mielenkiintoisia tarinoita. Tässä on joitakin kertomuksia linnan erikoisista ihmiskohtaloista.

Useimmille lienee tuttu tarina Olavinlinnan Pyhästä Pihlajasta, josta Annikki Tähtikin lauloi Balladi Olavinlinnasta -kappaleessaan. Tunnettu on myös kertomus Linnan mustasta pässistä, joka vältti paistiksi joutumisen, mutta putosi muurilta alas Kyrönsalmen virtaan vuonna 1728. Linnan historiaan liittyy myös muita mielenkiintoisia tarinoita.

Joachim Mitzloff karkasi vankilasta

Kapinahankkeeseen syyllistynyt saksalainen eversti Joachim Mitzloff lähetettiin kaleerilaivassa Ruotsista Viipuriin ja sieltä edelleen Olavinlinnaan. Vankia pidettiin niin vaarallisena, että laivaa kiellettiin laskemasta maihin öiseen aikaan.

Linnassa Mitzloff sai oman salin, jonka ikkunat varustettiin ristikoin ja ovi suurella lukolla sekä rautakangella. Everstin huoneen epäpuhtaudet jouduttiin puhdistamaan useita kertoja päivässä.

Seuraavana kesänä Mitzloff yritti karkuun. Hän ehti purkaa huoneensa savupiipun, mutta jäi kiinni. Pietari Brahe velvoitettiin antamaan uudet ohjeet vangin vartioimisesta, mutta kaikesta huolimatta vanki pakeni helmikuussa 1639.

Luutnantti Lorens Möller oli lähettänyt illalla Mitzloffin vartiomiehet turhille asioille ja jäi muka itse vanginvahdiksi. Hän veikin Mitzloffin ja tämän palvelijan pieneen tornikamariin ennen kuin vartiomiehet palasivat asioiltaan. Hän valehteli vaimonsa sairastavan ja lähtevänsä tämän luokse yöksi.

Pimeän tultua eversti palvelijoineen ryömi ampuma-aukosta ulos pellavaköyden avulla. Möller vei heidät veneellä Kalkkuinniemelle, ja keskenään he karauttivat ratsuillaan Jääsken suuntaan.

Pako huomattiin vasta kahdeksan tuntia myöhemmin. Takaa-ajoon osallistui talonpoikia, joista osa jopa pääsi karkurien jäljille. Pistooleilla ja musketeilla aseistautuneet toverukset olivat kuitenkin liian kova pala aseistamattomille talonpojille.

Savon murha-aalto

Olavinlinnan talousväkeen kuului Henrik Pietarinpoika, joka riitautui Pellosniemen kartanon ratsuvoudin Niilo Björninpojan kanssa. Henrik vaati hevoselleen heiniä kartanosta, mutta vouti väitti miehen tulleen luvatta kartanon talliin.

Vouti suuttui, haki vasaran ja löi Henrikiä kahdesti olkapäähän. Tappelunnujakassa kaatui pöytä, ja kynttilä sammui. Pimeyden turvin Henrik työnsi tikarinsa voudin rintaan. Fincke vangitsi Henrikin, joka lähetettiin Turkuun tuomittavaksi.

Murhia tapahtui pian lisää. Henrik Jaakonpoika -nimisen kirjurin palvelija Sven Jönsinpoika surmasi Rantasalmen kartanonvoudin. Kirjuri itse löi kuoliaaksi erään asemiehen palvelijan. Pappi Yrjänä, joka toimi todennäköisesti myös Olavinlinnan linnansaarnaajana, surmasi Säämingin pitäjän kappalaisen ja pääsi vieläpä karkuun.

Tarkastusreissu Olavinlinnaan

Yksi venäläisen sotahistorian kuuluisimmista kenraaleista, Aleksandr Suvorov, johti Vanhan Suomen alueen linnoittamista 1700-luvun loppupuolella.

Suvorov kävi henkilökohtaisesti tarkistamassa Olavinlinnan uudistustöitä. Koko kaupunki odotti parhaisiin pukeutuneena – pormestari etunenässä – Suvorovin saapuvan seurueineen.

Kuuluisan tarinan mukaan Suvorovilla oli kuitenkin jekku mielessä. Hän jätti seurueensa ennen kaupunkiin saapumista ja pukeutui talonpojaksi. Hän soudatti itsensä Savonlinnaan ja lopulta linnoitukseen, missä hän suoritti katselmuksen ilman että vastaanottajat edes huomasivat hänen saapumistaan.

Vuodelta 1792 olevan puolustussuunnitelman mukaan Olavinlinnassa tuli olla 112 tykkiä. Suvorov itse oli linnoitukseen hyvin tyytyväinen. Suvorovin kerrotaan sanoneen: "Huomattava linnoitus, Herra Jumala! Hyvä: haudat syvät, vallit korkeat, sammakko ei hyppää yli, eikä se ole joukkueen hyökkäyksellä otettavissa".

Köyhäinhoito

Linnan tehtäviin kuului myös huolehtia linnan suojissa olevista köyhistä. 1500-luvulta lähtien linnassa on pidetty huolta paristakymmenestä vaivaisesta. 1660-luvulla kaupunkiin rakennettiin köyhäintalo, jossa huolto tapahtui. Silti köyhät merkittiin edelleen linnan kirjoihin.

Eräs yllättävimmistä köyhistä oli Thomas Acherus, joka oli toiminut Orimattilan kappalaisena, mutta vuonna 1667 hänen terveydentilansa oli niin heikko, että häntä piti hoivata.

Acherukselle oli määrätty kaksi kertaa parempi elatus kuin muille hospitaaliköyhille: tynnyri elatusviljaa kuukaudessa, kun muille suotiin puolikas, neljännes tai joskus vain kahdeksannestynnyri.

Köyhyyden piti olla perusteltua, ja köyhät tarkastettiin vuosittain. Susanna Pietarintytär menetti avustuksensa ja samalla myös hoidokinpaikkansa. Hän oli väittänyt olevansa halvaantunut ja raihnas, mutta osoittautui työkelpoiseksi.

Köyhien oli myös saavuttava linnansaarnaajan järjestämiin hartaustilaisuuksiin ja tarkastustilaisuuteen. Linna ei elättänyt kaikkia köyhiä, vaan monet olivat almujen varassa.

Lähde: Helge Pohjolan-Pirhonen: Olavinlinnan historialliset vaiheet

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.