Mainos

Napanöyhtää purkissa ja muita outoja keräilykohteita

Postimerkkien ja muumimukien keräilyä voi harrastaa kuka vain. Todellista intohimoa sen sijaan tarvitaan, jos keräilyn kohteena ovat kalajulisteet tai liikennemerkit!

Graham Barkerinkokoelma on turvassa ainakin useimmilta varkailta: se kun aiheuttaa inhon väristyksiä suurimmassa osassa ihmisiä. Mies nimittäin keräilee napanöyhtää – omaa napanöyhtäänsä.

Barker aloitti harrastuksensa jo tammikuussa 1984. Hän kertoo havainneensa nöyhtää omassa navassaan tylsänä ja sateisena päivänä. Hän alkoi pohdiskella, paljonko nöyhtää yksi ihminen voi tuottaa. Saisiko sillä kenties täytettyä tyynyn? Barker jemmasi löytämänsä nukan filmikoteloon.

– Miljoonat ihmiset keräävät postimerkkejä ja kolikoita, mutta tietääkseni kukaan muu ei kerää napanöytää. Tämä tekee kokoelmastani ainutlaatuisen, mies kirjoittaa sivullaan feargod.netissä.

Barkerin mukaan hänen kokoelmansa on siinäkin suhteessa harvinainen, että sen erittäin rajallisen sisällön tuottaa vain yksi henkilö. Muilla ei ole pääsyä Barkerin napanöyhtään, ja tämä tekeekin kokoelmasta entistä ainutlaatuisemman.

Marraskuussa 2000 Barker sai kunniaa erikoisesta harrastuksestaan: maailmanennätyksiä kirjaava Guinness World Records tunnusti tuolloin hänen kokoelmansa maailman suurimmaksi napanöyhtäkokoelmaksi.

Näitäkin keräillään

Teksasilainen taitelija Barney Smith ei maalaa kankaalle: mies koristelee harrastuksekseen wc-pöntön kansia. Smith on askarrellut kansia jo yli 30 vuotta, ja erilaisin teemoin ehostettuja kansia löytyy jo yli 700 kappaletta.

Bob Toelle kerää kalajulisteita. Miehen kokoelmasta löytyy yli 700 erilaisia kalalajeja kuvaavaa julistetta. Luonnollisesti mies on perustanut julisteilleen nettisivun, jossa kokoelmaa voi ihastella. Myös julisteen tilaaminen itselleen on mahdollista.

Banaanien mukana tulevilla tarroilla on erityisasema Becky Martzin kokoelmissa: naisella on yli 9400 tarraa. Martzilla on myös 93 parsakaalien ja 157 parsojen sitomiseen käytettävää nauhaa. Vuonna 1991 Martz asetteli banaaneja kulhoon ja havaitsi, etteivät niiden tarrat olleet aivan samanlaiset. Törmättyään myöhemmin erityisen juhlavaan Chiquita-tarraan nainen päätti alkaa keräillä banaanien tarroja.

Phil Miller kerää sokeripakettien ja sokeripalojen kääreitä. Harrastus alkoi vuonna 1978, ja Miller on saanut kääreitä perheeltä, ystäviltä, ystävien ystäviltä ja rekkakuskeilta. Vuonna 1996 mies perusti nettisivun toiveenaan löytää muita aiheesta kiinnostuneita. Yllättävää kyllä heitä löytyi sankoin määrin, ja ainakin Saksassa ja Hollannissa on sokerikääreitä keräileville oma klubi.

Steve Salcedo kerää liikennemerkkejä. Mies ei kuitenkaan varasta kokoelmansa osia, vaan etsii niitä nettihuutokaupasta, kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä.

– Toisinaan liikennevirasto ottaa minuun yhteyttä, mutta ei kylläkään kovin usein, mies kuvaa nettisivullaan mycrazyhobby.comissa.

Studio55/Maria Aarnio

Lähteet: Ssubzzero.multiply.com, Kidzworld.com, Collectibles.about.com, Feargod.net, The.millerfamily.name, Unusualmuseums.org, Mycrazyhobby.com, Beckymartz.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.