Minun joulutarinani: Jouluaatto kriisiasunnossa

Maria oli juuri istunut jouluaaton ruokapöytään perheensä kanssa, kun puhelin soi. Hyväsydäminen nainen ei epäröinyt hetkeäkään kuultuaan, että äiti ja neljä lasta olivat joutuneet pakenemaan perheen isää yönselkään.

Kymmenen vuoden takainen jouluaatto on painunut lähtemättömästi Marian mieleen. Hän työskenteli tuolloin kriisityöntekijänä ja oli ottanut kontolleen joulunpyhien päivystyksen, kuten usein aiemminkin.

Marian perhe − puoliso, lapset ja lapsenlapset − oli juuri aloittanut aattoillan ruokailun, kun puhelin hälytti. Langan päässä tuttu taksikuski ilmoitti, että tilanne on akuutti.

− Hänellä oli autossaan äiti neljän pienen lapsen kanssa. Perheen isä oli ollut juhlatuulella jo aamusta alkaen. Hän oli ajanut perheensä sukkasillaan ja ilman päällysvaatteita pakkaseen, Maria kertaa.

Maria ei jäänyt jahkailemaan. Hän kehotti perhettään jatkamaan ruokailua ja lähti kriisiasunnolle vastaanottamaan perhettä.

Tilannekatsaus kriisiasunnolla

Taksista nousi ulos lamaantunut äiti ja neljä pelokasta lasta. Maria nappasi yksivuotiaan vauvan syliinsä ja ohjasi perheen sisälle kriisiasuntoon.

Kaapeista löytyi ensi hätään piirustusvälineitä ja leluja. Kun lapset olivat asettuneet aloilleen ja vauva rauhoittunut, Maria istui alas perheen äidin kanssa.

− Äidillä oli musta silmä, muuten hän oli fyysisesti kunnossa. Mieli oli tietysti vahingoittunut. Aluksi hän ei osannut oikein puhuakaan. Vähitellen tuli ilmi, että he olivat kokeneet saman jo monta kertaa.

Joulu tyhjästä

Maria on pohtinut jälkeenpäin, että enkelit auttoivat häntä taikomaan tyhjästä joulun kovia kokeneelle perheelle. Enkelin nimityksen Maria tosin ansaitsee itse.

Tilanteen tasaannuttua tarmokas nainen tarttui toimeen.

− Kaupat olivat jo kiinni, joten kokosin toimiston puolelta hätävaraksi tarkoitettua ruokaa ja henkilökunnan lahjaksi saamia suklaarasioita, torttuja ja täytekakkua. Hain myös kotoani lisää ruokatarvikkeita, että perhe selviäisi ensimmäiseen kauppapäivään.

Äiti ja lapset olivat joutuneet poistumaan kotoaan niin äkkiseltään, ettei heillä ollut mitään mukanaan. Maria onnistui löytämään toimiston kellarista lahjoituksina saatuja vaatteita ja jopa kengät.

Lopuksi hän kantoi toimiston joulukuusen ja joulukukat kriisiasunnon puolelle ja laittoi esille muutamia joulukoristeita.

− Kyllä siinä muutama tunti vierähti. Soitin välillä kotiin, etten kerkeä täältä, ei tarvitse odottaa minua.

Tunnevyöry iski jälkeenpäin

Maria on luonteeltaan ihminen, joka katastrofin tullen ryhtyy toimimaan tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Tunteet nousivat pintaan vasta siinä vaiheessa, kun hän palasi iltayhdentoista maissa takaisin kotiin.

− Minulta tuli iso itku ja tuntui, että jalat menevät alta. Koko tunnemylläkkä, mikä siihen sisältyi perheen puolesta, pääsi purkautumaan. Samalla olin helpottunut ja kiitollinen, että kaikki järjestyi.

Kohtalokas jouluyö koitui lopulta käänteentekeväksi äidin ja lasten elämässä. Maria kävi katsomassa heitä joulunpyhien aikaan päivittäin. Myöhemmin äiti sai myös keskusteluapua.

− He jäivät taloon pidemmäksi aikaa. Äidillä oli turva miettiä asioita rauhassa, ja lopulta hän uskalsi tehdä ratkaisun. Hän laittoi avioeron vireille ja muutti lasten kanssa omaan asuntoon, Maria antaa tarinalle onnellisen lopun.

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Lisää studio55:läisten kertomuksia unohtumattomista jouluista julkaistaan tämän kuun aikana joulupäivään asti.

Studio55/Jenni Kokkonen

Lue myös:

    Uusimmat