Lukijat kertovat: Näin selvisimme pettämisestä

Uskottomuus satuttaa ja koettelee parisuhdetta, mutta siitä on mahdollista selvitä: ainakin mikäli Studio55.fin seksikyselyyn vastanneita on uskominen. Lue lukijoiden tarinat siitä, miten uskottomuudesta päästiin eteenpäin.

Studio55.fin yli 50-vuotiaille suunnatussa seksikyselyssä selvisi, että jopa noin joka kolmannessa suhteessa on esiintynyt uskottomuutta.

Parisuhteessaan vieraissa puolin tai toisin hypänneet kertoivat suhteensa selvinneen uskottomuuden koettelemuksista hyvin: yli 80 prosenttia kertoi suhteen jatkuneen. Tapoja uskottomuudesta selviämiseen oli monenlaisia, ja keinot toimivat vaihtelevalla menestyksellä.

Puhumalla eteenpäin

Useimmin koettiin asioista puhumisen ja selvittelyn auttaneen

– Helppoa ei ollut, mutta viimeisin ilmi tullut pettäminen olisi johtanut avioeroon kyllästyttyäni jatkuviin yhden illan juttuihin. Mieheni ymmärsi, ettei enää voinut jatkaa niin, vaan ilmoitti lopettavansa irtojutut. Uskon näin käyneen ja syy kestämiseeni on ollut muuten hyvä, läheinen ja intohimoinen suhde.

– Puhumalla keskenämme asiasta. Tosin toinen osapuoli välillä muistuttaa asiasta, jos tulee isompaa riitaa. Uskoton osapuoli ei ole syyllistynyt tapahtuneen jälkeen enää uskottomuuteen, mutta toinen osapuoli palaa aikaisemmin mainitussa tilanteessa välillä toisen syyllistämiseen. Muuten arki on sujunut normaalisti.

– Aika parantaa haavat ja selvisimme positiivisella elämän asenteella. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.

– Keskustelemalla ja käymällä asiaa läpi monet kerrat. Sen jälkeen päätin antaa asian olla ja nauttia miehestäni.

– Monien itkujen ja keskustelujen jälkeen vain pikkuhiljaa hyväksyin tilanteen ja olen jopa välillä pystynyt pitkiksi ajoiksi unohtamaan koko asian.

– Kumppanini kiihottuu ajatuksesta että kelpaan muillekin. Olen kertonut tapauksista, mutta ne ovat aina ajoittuneet niin että meillä on ollut kumppanini kanssa kriisi ja välit enemmän tai vähemmän poikki. Hän on halunnut että palaan hänen luokseen.

Aikaa se vaati! Monet itkut ja vakavat keskustelut. Lisäksi oma käytökseni piti muuttua ja muuttuihan se. Nyt olemme onnellisia ja elämme mukavaa elämää.

– Selvisimme keskustelemalla, ja vaimo hyväksyi, kun ei kyennyt vastaamaan seksuaalisuuteeni.

– Olin ulkomailla töissä, jolloin minulla oli lyhytaikainen suhde. Asia puhuttiin silloin selväksi, eikä asiaan ole sen jälkeen palattu.

– Selvisimme kertomalla asiasta, kertomalla omista toiveista ja osoittamalla intohimoa kumppania kohtaan odottamatta hänen aloitteitaan.

– Elin toisella paikkakunnalla, kävin kotona kerran viikossa. Olin tuolloin luonut mukavan suhteen ja autoin naista hänen huvilallaan ja kotonaan. Nainen oli naimaton, joten suhdetta oli helppo hoitaa. Nykyään hän on invalidi ja toipuu infarktista.Uskottomuus ei kiusannut minua, koska suhteeni vaimooni on ollut kovin pinnallinen.

– Asia selvitetttiin 20 vuotta sitten, kun se tuli ilmi. Nykyinen suhde on kumppanin sairauden vuoksi muuttunut platoniseksi rakkaussuhteeksi, ja minulla on erittäin vilkas ja monipuolinen seksielämä kodin ulkopuolella, josta kumppanini ei tiedä.

Selvisimme puhumalla, mutta tuskin sitä annettiin anteeksi.

Haimme ulkopuolista ammattiapua.

– Mieheni on dementiakodissa, ja olen löytänyt ikäiseni miehen, joka on vähän samanlaisessa tilanteessa. Hänellä ei ole vuosiin ollut syöpää sairastavan vaimonsa kanssa mitään yhteistä seksielämää. Maantieteellistä etäisyyttä meillä on yli 200 kilometria ja tapaamme satunnaisesti noin kerran kuussa, kaksi–neljä päivää kerrallaan.

Kerroin miehelleni uskottomuudesta. Kertoessani asiasta hän sanoi jo arvelleensa niin. Hän lisäsi vielä, että hän ymmärtää minua, että se on hänen syynsä, että niin on käynyt. Mieheni on ollut 20 vuotta impotentti lapsettomuushoitojen vuoksi. Loppujen lopuksi mieheni ei kuitenkaan uskonut uskottomuuttani ja lopulta sitten kumosin sen itsekin. Asiasta ei ole sen koommin keskusteltu, eikä siitä ole tullut ongelmia paitsi minulle, koska olen seksuaalisesti erittäin aktiiivinen. Se ei kylläkään ole mieheni tiedossa. Kerran pakotin hänet hyväileään itseäni, niin hän meni paniikkiin.Hän ei tunne tarvetta koskea vaimoaan millään lailla, mutta sanoo kuitenkin rakastavansa.

– Työskentelen yhdessä minua 17 vuotta nuoremman miehen kanssa ja olemme perustaneet yhteisen yrityksenkin. Minulla on suhde hänen kanssaan, eikä se kuulu minun sairaalle miehelleni ollenkaan, hänestä kun vuosiin ei ole seksikumppaniksi minulle ollut. Minä taas tarvitsen rakkautta, olen nuorekas ja viriili. Näistä ei kotona puhuta, ei riidellä eikä keskustella, ja mieskumppanini käy meillä kuin ei olisi mitään tapahtunut. Hän on eronnut eikä hänellä ole muita seksikavereita. Olemme jo kuin vanha aviopari.

Ei suhteesta ole mitään harmia kellekään, sillä osaamme hoitaa asiat asiallisesti, emme kerro turhia juttuja emmekä näytä sivullisille, että meillä on suhde ollut jo vuosia. Kaikki on hyvin, kukaan ei loukkaannu, emmekä huutele lapsillemme asiasta meillä molemmilla niitä on.

Olemme hyvin onnellisia elämässämme, eikä minun tarvitse erota sairaasta puolisostani. Hänen kanssaan voin elää hetkiä, enkä loukkaa häntä millään tai jätä häntä yksin vakavan sairauden takia. Miesystäväni on tahollaan eronnut jo aikoja sitten, hänen ei tarvitse kenellekään selitellä. Vanhempana voi nauttia vielä elämästä, ja kun seksiä harrastaa, pysyy nuorekkaana eikä tule ryppyjä nuoren miehen rinnalla kulkiessa olo on kuin "kakskymppisellä".

Kumppani ei vieläkään tiedä

Osa kertoi parisuhteen kestämiseksi syyksi sen, ettei uskottomuus yksinkertaisesti ollut puolison tiedossa.

– Mies ei tiedä yli 10 vuotta kestäneestä suhteestani.

– Syrjähyppyni oli merkityksetön, eikä antanut mitään. Olisi pitänyt jättää väliin kokonaan! Turhaan vaan mielessä, enkä voi kertoa miehelleni missään tapauksessa.

– Muija ei tiedä siitä, tai ei ainakaan ole sanonut. Onhan hänkin voinut käydä vieraissa vielä useammin.

– Suhteeni "toiseen mieheen" kesti parisen vuotta mentyäni naimisiin viitisentoista vuotta sitten. Aviomieheni oli viikot töissä kaukana kotoa, eikä hän saa koskaan tietää asiasta.

– Olemme selvinneet ihan hienosti. Aviosiippani ei saanut koskaan mitään tietoa siitä.En osaa kuvitellakaan, että olisin mennyt nyyhkien asiasta puhumaa. Asia oli minun, ei siihen muita kannattanut sotkea.Täytyy itse kantaa vastuunsa siitä mitä tekee.

– Vaimo ei tiedä, ja itse lopetin vuosia sitten.

– Selvisimme etelänlomalla.

– Jokaisen elämään kuuluu jonkin asteen yksityisyys... Kaikkea ei kerrota.

Asia vaivaa edelleen

Jotkut kyselyn vastaajista paljastivat kärsivänsä vieläkin pettämisen aiheuttamista traumoista.

– En ole selvinnyt kokonaan uskottomuudesta, sillä asiat on jätetty käsittelemättä. "Huonoina hetkinä" asiat palaavat mieleen. Itse en ole pettänyt.

– Olemme selvinneet joten kuten. Asia vaivaa yhä edelleen, eikä sitä voi unohtaa, mutta on ollut pakko koko perheen puolesta yrittää antaa asian olla. Eihän se ole helppoa ollut, mutta olen yrittänyt antaa anteeksi, koska olen hyvin perhekeskeinen itse ja haluan jakaa lasten ja lastenlasten asiat mieheni kanssa. Tietysti olisin hyvin yksinäinen ilman häntä, koska en pystyisi enää kehenkään muuhunkaan luottamaan. Joten jos en olisi hänen kanssaan, niin olisin yksin. Vaikeinta on luottamuksen saaminen takaisin.


Studio55.fi-sivustolla toteutettuun kyselyyn osallistui 15. - 24.4.2013 välisenä aikana noin 1500 vastaajaa. Vastaajista 55 prosenttia oli naisia ja 45 prosenttia miehiä. 46 prosenttia heistä oli 55-64-vuotiaita, 30 prosenttia alle 55-vuotiaita, 21 prosenttia 65-74-vuotiaita ja 3 prosenttia yli 75-vuotiaita.

Studio55.fi

Lue myös:

    Uusimmat